Proseminaarissa keskusteltiin pari viikkoa sitten käsitekartoista (tai ajatuskartoista, mind map) ja niiden hyödyntämisessä tutkimustyössä. Esittelin samalla usein käyttämääni FreeMind-ohjelmistoa, jolla käsitekarttojen luominen tietokoneella käy näppärästi.
Paperi ja kynä ovat mindmappaajan parhaat työvälineet edelleen, useimmille meistä “kynällä ajatteleminen” on edelleen paras tapa aukoa ajatusten solmuja. Paperiversion hyvä puoli on myös se, että siihen voi helposti yhdistää listoja, kaavioita, kuvioita ja mitä tahansa nyt haluaakin, ilman, että ajatus hidastuu näppäinyhdistelmien miettimiseen tai tyssää kokonaan ohjelman rajoituksiin. Lisäksi se kulkee mukana taskussa vaikka kahvitauolle.
FreeMindilla (tai muilla vastaavilla, ks. jäljempänä) on kuitenkin tietty etu, ja se on mahdollisuus järjestää karttaa sen luomisen jälkeen tarvitsematta aloittaa piirtämistä alusta. Karttaan voi myös linkittää muita karttoja, muistilappuja, word-tiedostoja, verkkosivuja ja muuta, eli se toimii esimerkiksi tiedonhankinnassa hyvin.
Useimmiten käsitekarttoja suositellaan opiskelun tueksi ja tavaksi tehdä muistiinpanoja. Siihen ne toki sopivatkin erinomaisesti, mutta ovat myös verraton apu tutkimustyössä. Tutkimushankkeissa kokonaisuuden mielessäpitäminen on joskus hankalaa, materiaalia kertyy yleensä jo proseminaaritöissä varsin paljon, ilmiöt ovat monimutkaisia ja usein monitieteisiä. Käsitekartta auttaa alkuvaiheessa selventämään, mistä asiassa on kyse, eli kirjallisuuskatsausta tehdessä muistiinpanoja on hyvä tehdä käsitekartalle. Myöhemmässä vaiheessa kartta auttaa pitämään kaikki langat käsissä ja loppuvaiheessa toimii tarkistuslistana, josta näkee onko muistanut tarkastella kaikkia tutkimusongelman kannalta tärkeitä näkökulmia ja asioita.
Lyhyemmän tai pidemmän kirjoitustyön suunnittelussa käsitekartta on myös oiva apu. Joskus kirjoittamisen vaatima lineaarinen ajatuskaari hankaloittaa suunnittelua, ja kun ei tiedä mistä aloittaisi, on tuloksena usein jonkinasteinen writer’s block. Kartta auttaa, kun ensin lyö otsikon kartan keskelle ja alkaa sitten hahmottelemaan asioita sen ympärille. Työ edistyy vaikka ajatukset eivät vielä olisikaan jäsentyneitä, itse asiassa kartta kirkastaa ajatuksia usein hyvinkin nopeasti. Toki sen narratiivisen rakenteen joutuu miettimään erikseen, mutta asiateksteissä se usein rakentuu niin vahvasti sisällön ehdoilla, että kartta vastaa sitä kuuluisaa hyvää suunnittelua, jolla saa jo puolet hommasta kuitatuksi.
Ajatuskarttaohjelmistot auttavat seuraavan askeleen ottamisessa niin, että kartat on mahdollista tallentaa esim. word tai html-muodossa hierarkkisina listoina, eli keskussolu pääotsikoksi, siitä seuraavan tason solut väliotsikoiksi, ja niiden kunkin alla olevat solut oikeaan paikkaansa alaotsikoiksi. Näin syntyy tekstin rakenne, ja sen jälkeen tarvitseekin enää kirjoittaa lihat luiden ympärille, eli laajentaa kukin alaotsikko pariksi kappaleeksi ja sitten ollaankin jo pitkällä.
Käsitekartan käyttöohjeita on netti täynnä. Mind-mapping.org ylläpitää varsin kattavaa sivustoa erilaisista käsitekartta-työkaluista ja muista resursseista. Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy hyvä yleisesittely ja mm. mind mappien kehittäjän, Tony Buzanin ohjeet karttojen tekemiseen. Useimpien yliopistojen sivuilta löytyy myös ohjeita ajatuskarttoihin, mm. HY:n juttu Antoisaan opiskeluun -oppaasta. Oulun yliopiston sosiologian laitoksen sivuille on koottu linkkejä sekä ohjelmiin että kirjallisuuteen. Varsinkin FreeMindin käyttöön päätyneiden kannattaa selailla ohjelman wikiä, josta löytyy käyttöohjeita, esimerkkikarttoja sekä hyvä vinkkejä.
Ohjelmistoista FreeMind on ilmainen, ja voin omasta kokemuksestani suositella sitä. Ohjelmaa kehitetään jatkuvasti ja sen ympärille muodostunut kehittäjien ja käyttäjien verkosto takaa (ainakin lähivuosien tähtäimellä) ohjelman jatkuvuuden ja jonkinasteisen vertaistuen sen käyttöön. Tuo jo mainittu wiki on myös erittäin hyödyllinen. FreeMindin lisäksi on koeajan (yleensä n. kuukausi) ilmaiseksi toimivia ohjelmistoja, joiden lisenssit maksavat yleensä n. 50-200 €. Näitä ovat mm. Buzanin markkinoima iMindmap, yrityksissä suositt MindManager, HeadCase (vain Windows), Mindmapper sekä ensisijaisesti koululaisille suunnattu Inspiration. Muitakin ohjelmia ajatuskarttojen tekoon ja asioiden järjestelyyn. FreeMind-ohjelman wiki-sivuilta löytyy hyvä lista näistä.
Kuten Buzanin ohjeistakin käy ilmi, olennaista on, että jokainen luo oman tyylinsä tehdä karttoja ja mm. kehittää omat värikoodinsa ja symbolinsa. Oman tyylin luominen taas vaatii harjoitusta, joten kannattaa ryhtyä puuhaan heti, kokeilla kartantekoa seuraavalla luennolla ja sen jälkeen vaikka kokeilla jäljentää kartta FreeMindilla niin että saa sen sähköisenä talteen.
