Jatkoa edelliseen postaukseen musiikkiin ja tunteisiin liittyen. Musiikkia on (virheellisesti) kutsuttu universaaliksi kieleksi, sen perusteella, että musiikki olisi kielistä poiketen “ymmärrettävissä” yli kieli- ja kulttuurirajojen. Musiikeissa on kuitenkin paljon merkityksiä, jotka eivät tyyliin vihkiytymättömälle avaudu, ja musiikin välittämien merkitysten kenttä on syvä, laaja ja monitasoinen. Yksi näistä merkityksen kehistä on tunnekaraktäärin tunnistaminen musiikista, ja tästä Jonna alustikin viime viikolla. Aiheesta on tehty myös joitain kulttuurienvälisiä tutkimuksia, pari viikkoa sitten julkaistiin niistä viimeisin.
Tom Fritzin vetämässä tutkimushankkeessa vertailtiin saksalaisten ja kamerunilaisen Mafa-kansan edustajien reaktioita musiikkiin. Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että myös länsimaisen musiikin vaikutuspiirin ulkopuolella olevat Mafat tunnistavat länsimaisesta musiikista ilon, surun ja pelon tunteita. Toisessa kokeessa sekä länsimaista että mafamusiikkia muunnettiin dissonoivammaksi – molempien ryhmien edustajat ilmaisivat pitävänsä muokkaamattomasta versiosta enemmän kuin muokatusta.
Kulttuurienvälisen tutkimuksen vaikeudet ovat moninaiset, ja ensiksi täytyy nostaa hattua sille, että tämän tutkimuksen vaatima vaiva on nähty ja tulokset saatettu julkisuuteen. Juttelin Tomin kanssa viime keväänä pian reissun jälkeen, ja monia mielenkiintoisia juttuja oli tältä tutkimusmatkalta mukaan tarttunut. Tulokset tiivistettyinä esim. tämän blogin sivuille pariin lauseeseen antavat tutkimuksesta ehkä vaisun kuvan. Käsittääkseni lisää on kuitenkin jo tulossa, ja välillä toki itsestäänselviltäkin tuntuvat tulokset täyty käydä “kentällä” todentamassa.
Artikkelin sähköinen versio löytyy täältä. (PDF tarjolla JY:n verkosta surffaaville) Cognitive Daily -blogi käsitteli aihetta joku aika sitten.
