Plussaa

Sosiaalisen median kentälle rynnisti kesällä uusi tulokas, kun Googlen uusin viritys, Google+ avattiin. Kuten sittemmin hiljaisesti kuopattuun sähköpostinkorvaaja Google Waveen, oli myös plussaan valtava käyttäjäryntäys, vaikka se oli ja on vielä keskeneräinen. Mukaan pääsi vain kutsuttuna, ja kutsuja oli liikkeellä rajattu määrä. Nyt mukaan pääsee ilman kutsuakin. Mitäpä sosiaalinen verkostopalvelu olisikaan ilman käyttäjien sosiaalista verkostoa.

Mihin sitten tarvitaan uutta systeemiä, kun meillä on jo facebook, Twitter ja muut? Mielestäni plussassa on näihin verrattuna muutamia etuja, jotka tekevät siitä käyttökelpoisen työvälineen niin opetus- kuin tutkimustyössäkin. Kokeilemme plussaa yhdellä kurssilla paraikaa, joten ajattelin listata tähän hieman alustavia ajatuksia siitä, miten palvelua voisi yliopistolla hyödyntää.

Opetus- ja tutkimuskäyttö?

Plussan käyttöön on paljon ohjeita ja tutoriaaleja, hyvä paikka aloittaa on Googlen oma demo.

Yksi plussan houkuttelevista ominaisuuksista on se, että kontaktien jako eri piireihin (Circles) on tehty helpoksi, ja samoin on helppo hallita, mitä minkäkin piirin kanssa tekee. Näin voi esimerkiksi koota tutkimusprojektiryhmän tai kurssilaiset omaksi piirikseen ja touhuta keskenään ilman, että esimerkiksi kavereiden tai perheenjäsenten viestivirta tukkeutuisi tästä viestinnästä. Tämä on itselleni se “killer feature”, joka houkuttaa plussan käyttöön.

Toisaalta plussaa voi käyttää hieman Twitterin tapaan, eli voi jakaa linkkejä ja päivityksiä julkisesti ja toisaalta lukea muiden julkisia päivityksiä ilman, että näiden suhteiden tarvitsee olla vastavuoroisia. Tämä tarkoittaa, että Google+ toimii tietolähteenä ja uutiskanavana Twitterin tavoin, mutta sillä lisäyksellä, että plussassa kommentointi ja keskustelu onnistuu paremmin, ilman merkkirajoituksia ja selkeästi kommenttiketjuksi jäsentyen.

Näiden “rakenteellisten piirteiden” lisäksi plussan tietyt toiminnot tekevät siitä kiinnostavan työkalun. Videochattiin voi kutsua koko kurssin tai ryhmän samalla kertaa, ja nyt mukana on myös ruudunjako ja Google Docsin käyttö. Näin voi esimerkiksi luennoida/demonstroida asioita ryhmälle tai kirjoittaa ja suunnitella yhdessä.

Plussan miinukset

Itselleni yllätys ja monille pettymys on ollut se, että Google+ ei vielä kutsumenettelyn loppumisen jälkeenkään ole Google Apps -käyttäjien saatavilla. Näin ollen yliopiston opiskelijat eivät pääsekään Isa-postin mukana tulleen Google-profiilin kautta plussaan, vaan heidän täytyy sitä varten avata erillinen gmail-tili tai muu rinnakkainen google-profiili, jonka kautta pääsy sitten järjestyy. On syystäkin kummasteltu, miksi Google on rajannut kuumimman tuotteensa juuri maksavien asiakkaidensa ulottumattomiin. Meille tämä aiheutti vaikeuksia, kun tapaaminen piti käyttää tilien luomiseen ja kirjautumisongelmien setvimiseen sen sijaan, että olisi voitu pohtia, mitä plussassa sitten porukalla tekisimme.

 

Google+ vs. Facebook

Jalkapallo vai pituushyppy? Sosiaalisissa verkostopalveluissa ei ole niinkään kyse joko-tai -valinnoista, vaan yhä useammat ovat tavalla tai toisella läsnä useissa palveluissa. Nämä kuitenkin täydentävät toisiaan. LinkedIn ja Facebook ovat erilaisia, ja niin on myös Google+ näistä poikkeava. Käyttäjän näkökulmasta kysymys on siitä, missä ja minkälaisiin asioihin aikaansa haluaa käyttää. Kilpailun kiristyminen hyödyttää kuluttajaa, koska palveluiden laatu ja tominnallisuus paranevat, eikä useimmille ole ongelmaa siinä, että käy työasioista keskusteluja ammatillisessa verkostossaan LinkedInissä, postailee kissavideoita Facebookiin ja videochattaa Plussassa. Lisäksi on sovelluksia kuten Hootsuite tai Seesmic, joilla voi hallita läsnäoloaan useammissa verkostoissa ja esimerkiksi lähettää saman viestin kaikille kanaville.

Yritysten kilpailussa kyse on paljosta muustakin kuin vain sivustojen käyttäjämääristä tai mainostuloista. FB ja Google ovat jättiläisiä, jotka molemmat haluavat tulla internetin kuninkaiksi. Facebook haluaa tehdä kaikesta netin käytöstä sosiaalista ja FBn kautta jaettua, Google taas hakee sosiaalisesta potkua tavoitteeseensa järjestää kaikki maailman tieto. Kilpailussa mahdollisia häviäjiä ovat lähinnä pienemmät verkostopalvelut, joilla ei ole resursseja vastata tähän kilpavarusteluun.

Syksyä kohti

Blogi herää taas hiljaiselon jälkeen… Erityisesti loppukesä oli kirjoittamisen aikaa, väitöskirjan hahmoa tuli nakuteltua esiin siitä graniittilohkareesta, jolta se projekti vielä keväälläkin näytti. Tietokone talttana ja oma otsa vasarana, läpi harmaan kiven jne.

Syksy tarkoittaa tietysti myös uutta akateemista vuotta, uusia opiskelijoita ja uusia kursseja. Keräilen opetukseen ja tutkimukseen liittyviä juttuja tähän blogiin tänäkin vuonna, sen verran minkä voimavarat ja aika myöten antavat. Vuoden kurssiuutuuksia ovat Opintojen suunnittelu (MUSY001) sekä Musiikillinen kommunikaatio: musiikin esittäminen (MUSA061). “Klassikot” eli Tieteellisen tutkimuksen perusteet (MUPP011) ja Kognitiivisen musiikintutkimuksen perusteet (MUSP041) ovat tänäkin vuonna ohjelmassa. Viime vuonna käynnistetty Musiikin sosiaalinen kognitio (MUSS044) on suoritettavissa oppimistehtävin.

Kuten aiemminkin, käytän kurssien koodeja postausten tunnisteina, näin ollen esimerkiksi kategoria- tai tagipilvestä tuossa oikeassa sivupalkissa pitäisi helposti löytää kaikki tiettyä kurssia koskevat postaukset.

Tänä vuonna uudistetaan musiikin laitoksen opetussuunnitelmat. Tämä OPS-työ on jo käynnistynyt ja lähtee liikkeelle FM- ja HuK-tutkintojen yleistavoitteista. Tältä osin saamme suuntaviivoja myös tiedekunnalta, mutta oppiaineessa täytyy tietysti nämä lähtökohdat miettiä itse. Näistä yleistavoitteista johdetaan sitten opintokokonaisuuksien ja yksittäisten opintojaksojen tavoitteet. Lisäksi on tarkoitus suunnitella kurssien kuormittavuus ja mitoitus aiempaa paremmin. Tässä työssä alumnien ja nykyisten opiskelijoiden osallistuminen on tietysti valtavan tärkeää. Palaan tämän työn etenemiseen blogissa vuoden aikana.

Sosiaalisen median ja tietoteknisten työkalujen hyödyntäminen niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin jatkuu edelleen ja kokeiluja tällä saralla tehdään tänäkin vuonna. Uutena välineenä on mukaan tullut Google+, jonka opetuskäyttöä kokeillaan Opintojen suunnittelu -kurssilla. Wikit ja muut ovat aiempien kokemusten rohkaisemana edelleen mukana. Näiden kokeilujen yhtenä tarkoituksena on edistää vuorovaikutusta paitsi kurssien “sisällä” myös niiden ulkopuolelle. Eli tämänkin vuoksi toivon tähänkin blogiin paljon kommentteja ja kysymyksiä.

Innokasta syksyn alkua!

Tutkijan työkalut 2 – käsitekartat

Piiri pieni pyörii…

Olen kirjoittanut käsitekartoista aiemminkin, mutta nyt on aika taas päivittää juttu, koska uusia, aiempaa parempia työkaluja ilmestyy niin taajaan.

Käsitekartta on erinomainen tapa jäsentää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Suosittelemme tutkimuskursseilla käsitekartan tekoa tutkimusprojektin alkuvaiheessa. Silloin siitä on hyötyä esim. tiedonhankinnassa, kun tutkimuksen avainkäsitteet ovat hyvässä järjestyksessä. Samoin käsitekartta auttaa tutkimuskysymysten rajaamisessa, kun käsitekartan hahmottamasta aihepiiristä voi leikata esim. ydinasiaan liittymättömiä “oksia” pois, tai keskittyä vain yhteen kartan haaraan. Samalla kuitenkin kokonaisuus säilyy mielessä ja karttaan onkin hyvä palata tutkimusraporttia kirjoittaessa. Silloin näkee, mitä kaikkia asioita tutkimusprosessin alkuvaiheessa näki aiheeseen liittyvän, ja sitten paremman tiedon varassa voi nähdä, oliko silloinen jäsennys puutteellinen vai onko käsittelystä kenties unohtunut jotain tärkeää.

Cross-cultural experiments

Today we had an afternoon session on cross-cultural experiments in music cognition. This lecture was part of the course “Music, Culture & Cognition”, that in turn is one of the specialization topics of the Music, Mind and Technology master’s program.

I’m trying to avoid PowerPoints lately, and so I organised the talk around a mind map that I had originally prepared for the same course two years ago. Unfortunately wrodpress.com won’t allow me to embed the map here, but you can browse it in MindMeister.

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Why digging up primary sources is important?

When writing a thesis, a chore that always takes more time than predicted is building the bibliography. Even with good software to manage your citations and references (EndNote, RefWorks, JabRef etc.), peppering your text with references and engaging in discussion with your sources takes time. (I often wonder how it was even possible to do research before ScienceDirect, BibTex and Google Scholar).

A researcher is a part of a network and a link in a chain. We build on other researchers’ work and provide a service of collating information from numerous sources, making interpretations and value-based judgments on the way. Some papers wind up being generally accepted as “canonical” in the field, these are the ones read by every journal club and quoted in every paper and thesis on the topic. Others are forgotten or live on as curiosities, mentioned for entertainment value or as “sign of the times past”.

eTentti

Jyväskylän yliopiston uusi sähköinen tenttijärjestelmä on vihdoin käytössä. Ensimmäinen sähköinen tenttisuoritus Musiikin laitoksella pyörähti valmiiksi 9.12., kun hyväksytystä maturiteetista kirjattiin suoritus opintorekisteriin.

Tenttiakvaariota (eli eTenttiä tai e-tenttiä) oli odotettu käyttöön jo syksyn alusta, mutta kulunvalvonnan järjestäminen viivästytti aloitusta myöhemmäksi. Näin sähköisen tentin käyttäjiksi ilmoittautuneita oli ehtinyt jo pieneksi jonoksi asti, joka alkoi tosiaan purkautua tällä viikolla. Olin luonut opiskelijalle henkilökohtaisen tentin (tehnyt tenttijärjestelmään siis hänen nimellään tentin, jossa tenttikysymyksenä oli hänen kandidaatintutkielmaansa koskeva esseekysymys), ja hän sitten e-tenttijärjestelmän kautta varasi itselleen tenttitilan, eli “ilmoittautui” e-tenttiin.

Ilmoittautumisesta ja valmiista tenttivastauksesta tuli sähköposti-ilmoitus. Olin tentin aikaan ulkomailla, ja sain sähköpostin tehdessäni etätöitä Heatrow’n terminaalissa lentoa odotellessa. Sähköpostissa olevan linkin kautta pääsin käsiksi tenttivastaukseen ja latasin sen koneelle. Koneella kirjoitettu vastaus on olennaisesti selkeämpi ja helppolukuisempi kuin käsinkirjoitettu konseptiarkki. Luinkin vastauksen samantien, huomasin selkeästi hyväksymiskriteerien täyttyvän, joten merkitsin Korppi-järjestelmää käyttäen opiskelijalle maturiteetin suoritetuksi saman tien. Merkkasin kokeiluluonteisesti arvostelun myös e-tenttijärjestelmään, joka lupasi lähettää hyväksytystä suorituksesta opiskelijalle sähköpostia.

Systeemi on merkittävästi vanhaa tenttikäytäntöä joustavampi ja nopeampi. Etenkin etäopiskelijoille on tärkeää, että tenttimismahdollisuuksia on jatkuvasti, eikä opintojen suorittaminen ole sidoksissa tiedekunnan tenttipäiviin noin kerran kuukaudessa. Perinteiset tentit eivät vielä häviä, mutta ajan mittaan väistämättä niin käy. Opettajan kannalta maturiteetissa oli vähemmän työtä siksi, että vastauksen lukeminen on niin paljon helpompaa. Itse tenttikysymyksen kirjaaminen tenttisysteemiin on vain vähän hankalampaa kuin sen kirjoittaminen paperille ja paperin sulkeminen tenttikuoreen. Lisäksi tenttikuoria ei tarvitse kiikuttaa edestakaisin kampusta, eikä henkilökunnan viikonloppuja käyttää tenttivalvontoihin.

Seuraava e-tentti on näköjään jo ensi viikolla. Tästä se lähtee, toimivampi ja joustavampi opintojen suorittaminen!

(Kuva: BBC)

Dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo

Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla (MUPP011) on seuraavana tehtävänä dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo. Tässä hieman selvitystä siitä, mistä näissä on kyse.

Dispositiolla tarkoitetaan jäsentelyä. Termi on latinaa ja tarkoittaa klassisessa retoriikassa puheen jäsennystä, sen eri osien (exordium, narratio, partitio, confirmatio, refutatio, peroratio) järjestystä. Termi on sittemmin laajentunut kattamaan myös kirjoitettua argumentaatiota.

Dispositio on siis muutakin kuin sisällysluettelo, saati listaus käsiteltävistä asioista satunnaisessa järjestyksessä. Samasta aiheesta voidaan tehdä monenlaisia tekstejä, asiat voidaan käsitellä eri järjestyksessä, riippuen tekstin tavoitteesta ja valitusta näkökulmasta. Dispositiota tehtäessä kirjoittajan/puhujan on valittava, etenekö hänen argumentaationsa esimerkiksi kronologisesti tai systemaattisesti (1). Dispositiota laadittaessa on siis syytä kaivella esiin muistiinpanot parin viikon takaa ja pohtia vielä minkälaiseksi teesiksi tutkimuskysymys olisi tiivistettävissä, ja mitä todisteita teesin tueksi olisi syytä vyöryttää, mitä vastaväitteitä kumota ja missä järjestyksessä kaikki tämä olisi vaikuttavinta esittää.

Kirjallisuusluettelo on tässä vaiheessa alustava. Se tarkoittaa sitä, että luettelo täydentyy matkan varrella, ja etenkin kun tutkimuksesta aletaan muokata kirjallista seminaarityötä, lähteitä tulee lisää ja samalla osa turhiksi osoittautuneita voi karsiutua pois. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pyrittävä sellaiseen luetteloon, jonka pohjalta esitetyn disposition mukainen argumentaatio voitaisiin uskottavasti esittää.

Kirjallisuuden etsiminen ja valitseminen on ensikertalaiselle tietysti hankalaa. Tätä varten onkin järjestetty ryhmäohjausta (varaa aikasi työhuoneen oven vieressä olevasta kalenterista). Tässä vaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle oman aihepiirin perusteoksista, jopa ensyklopediat tai vastaavat voivat antaa yleiskuvan aiheesta ja siinä käytetyistä käsitteistä. Näistä käsitteistä muokataan hakusanoja tiedonhankintaa varten. Tiedonhankintakoulutus on tässä syytä käyttää hyväksi, sillä systemaattisuus on tässä ehdoton hyve.

Löydettyyn kirjallisuuteen kannattaa ensiksi sukeltaa pintaa myöten liukuen, muistiinpanoja tehden ja arvioiden tekstien sisältöä ja merkitystä yleisellä tasolla. Tässä vaiheessa on hyvä lukea tiivistelmiä, johdantoja, johtopäätöksiä sekä lähdeluetteloita. “Kannesta kanteen” -lukeminen ei tässä vaiheessa kannata. Muistiinpanojen tekeminen ja käsitekartan täydentäminen auttavat tässä vaiheessa aihepiirin hahmottamista. Erityisen tärkeää on tehdä täsmälliset muistiinpanot lähdeviitteistä. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin tehdä tätä vaihetta uudelleen sitten puolen vuoden päästä, kun seminaarityön lähdeviitteisiin pitää löytää aikakausjulkaisun numero tai artikkelin tai tietyn sitaatin sivunumero. Lähdeviitteiden hallinnassa kannattaa käyttää esim. RefWorks-ohjelmaa.

1) Suominen, Jaakko (2003). Disposition tehtävä ja merkitys. Digitaalisen kulttuurin proseminaari 2003-2004. <http://www.tuug.fi/~jaakko/opetus/prose2003-2004/dispositio.html>

Colloquium: Sensory Dissonance Models

The Colloquium for Interdisciplinary Music Research has started again. We have currently two sub-colloquia, one for empirical music research and another that focuses on music and emotion.

The Empirical Colloquium convened last Thursday to discuss Tuukka Tervo’s work on sensory dissonance models. Sensory dissonance is the sensation of roughness or discord that we can have when hearing two or more notes. The “sum”, or compound of the notes can sound unpleasant or tense, instead of pleasant and clear like in the opposite case of consonance. Traditionally, intervals such as octaves, fifths and fourths have been considered consonant, while sevenths, seconds and even thirds have been dissonant.

There are two aspects in this perception of dissonance, the cultural one (we are used to certain kinds of tone combinations and tuning systems, and judge those we find pleasurable as “consonant”, and those that we find tense or unfitting in the context as “dissonant”) and the sensory, psychoacoustical one. The latter, where the degree of dissonance can be measured from the acoustical components of the sound stimulus and the physical properties of our auditory perception system, was on the table last Thursday.

There are many models of how to calculate how dissonant a certain compound of notes, or a certain passage of music is. This is considered an important factor in how the piece of music would be perceived, remembered or categorised, and therefore an interesting topic for music research and for instance the applied field of music information retrieval.

Tuukka has tested various models of sensory dissonance by comparing their results with the judgements of dissonance made by music students. He used real musical material; chords, drone music and piano jazz, and has now performed the experiment and a preliminary analysis. You can read about both in the embedded presentation. This work is part of Tuukka’s master’s thesis, due for completion next year.

Kognitiivisen musiikintutkimuksen perusteet

Yksi syksyn “uusista” kursseista alkoi eilen. Laajentumisen myötä Näkökulmia musiikintutkimukseen on nyt jaettu kahteen kurssiin, joista syksyn aluksi käydään ensin käsiksi kognitiivisen musiikintutkimuksen perusteisiin (MUSP041). Tämän jälkeen, myöhemmin syksyllä tutustutaan Humanistiseen musiikintutkimukseen (MUSP042). On tietysti jossain määrin arveluttavaa jakaa musiikintutkimuksen kenttä kahtia näin, mutta toisaalta vertailu on hyvä tapa nähdä sisälle tutkimustyön perusteisiin.

Olen tyytyväinen, että luonnontieteellinen musiikintutkimus saa näin lisää tilaa myös musiikkitieteen perusopinnoissa. Nyt on mahdollista pureutua mm. akustiikan ja psykoakustiikan perusteisiin heti opintojen alusta alkaen, ja rakentaa kumuloituvasti polkuja kohti esimerkiksi sellaista tutkimustyötä, jota huippuyksikössämme tehdään.