Wow, that was a fast month…
So, my academic writing month started a bit late, and it also ended a week early, as I got the chance to attend a one-week MEG training session by Elekta. This was an intensive full-time course with lots of lectures and hands-on sessions, which basically meant that I had no time nor energy to write anything after the approximately 9 hours of training per day.
This probably sounds like I’m building an excuse to not have met my AcWriMo goals?
So here we are! The first full day of the conference is now behind us, and the first thing to come to mind is that it is very hot in Greece! Luckily the conference venue is nicely air conditioned, and after a few days here the heat is a bit easier to take.
Scientifically the conference has had a great start, we had keynote presentations by Irène Deliège and John Rink already on Monday evening, and today a full day of presentations and posters.
Viime viikolla järjestimme Jyväskylässä Musiikintutkijoiden valtakunnallisen symposiumin. Nyt jo 16. kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen musiikintutkijat ympäri Suomen. Tapahtuman järjestämisvuoro kiertää toisaalta musiikintutkimusta harjoittavien yliopistollisten laitosten kesken ja toisaalta Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen etnomusikologisen seuran välillä. Tällä kertaa siis vuorossa olivat Jyväskylä ja SES.
Symposiumissa oli ohjelmaa kolmena päivänä, keskiviikosta perjantaihin. Tämän lisäksi keskiviikon keynote-puhuja, prof. Timothy Rice piti valtakunnallisen tohtorikoulun opiskelijoille menetelmäworkshopin tiistaina. Kun lisäksi viikolla nähtiin kolme musiikin laitoksen väitöstilaisuutta, oli kyseessä melkoinen hulinaviikko!
Tapahtumien tiivistymisessä yhdelle viikolle on toki hyviäkin seurauksia. Kaksi vastaväittäjistä, Professorit Jane Davidson ja Richard Parncutt toimivat myös symposiumin keynote-puhujina. Symposiumissa oli noin 70 esitelmää. Esitelmien aiheiden kirjo oli laaja, ulottuen musiikkikasvatuksesta ja musiikkiterapiasta musiikin kehollisuuteen, musiikin historiaan, kulttuuriseen musiikintutkimukseen, etnomusikologiaan ja musiikkipsykologiaan. Symposium oli siis oiva näyte siitä, että Suomen musiikintutkimus on, kuten prof. Parncutt esitelmässään totesi, laaja-alaista eikä yhden näkökulman dominoimaa niinkuin monessa muussa maassa.
Symposiumin ohjelma ja abstraktit löytyvät symposiumin kotisivuilta, jos näin jälkikäteen kiinnostaa nähdä, mitä tarjolla oli. Parikymmentä esitelmöitsijää halusi työnsä myös konferenssijulkaisuun. Proceedings haluttiin tällä kertaa toimittaa nopeasti, niin että se olisi käytettävissä jo symposiumin aikana. Julkaisu aukesikin verkossa keskiviikkona symposiumin avajaisten aikoihin. Konferenssijulkaisu löytyy täältä.
Symposiumin ohjelmassa oli esitelmien ja kutsuvierasluentojen lisäksi myös paneelikeskusteluja ja tietysti iltaohjelmaa. Raportoin kutsuvierasesitelmistä ja mm. perjantain paneelista musiikkitieteen twitter-tilillä. Henna Peltola kirjoitteli tuntemuksiaan Symposiumin facebook-ryhmään.
Viikko oli kaiken kaikkiaan erittäin innostava ja ajatuksia herättävä, on hienoa nähdä, miten laaja ja korkeatasoinen suomalaisen musiikintutkimuksen taso on!
We are carrying out a rhythm performance experiment at the Dept. of Music of the University of Jyväskylä in the autumn 2011.
The study consists of an internet questionnaire and easy rhythm tapping experiments that are carried out in pairs in the lab. These tapping experiments will take place inthe studio of the Musica building in November and December. This experiment is part of a larger study that explores interpersonal synchronisation, timing and rhythm clapping.
This time we would especially need participants who do not have formal musical training or do not actively play instruments or sing at the moment. (It’s ok to have taken music lessons or played an instrument as a child, we just need a group that is different from our usual crowd of music professionals and music students who spend all their days with music.) Also, participants can be of any age, gender or come from any educational background, as long as they have normal hearing and they can perform the task. You can try performing the task using the sound example below.
In the tapping experiment, the participants are asked to perform simple rhythm tapping tasks that do not require skills in percussion or any other musical training for that matter. In the experiment, the participants tap a MIDI drum with their fingers, in a steady even pulse, occasionally in time with a computer click track, occasionally with another participant.
You can try performing the task using the sound sample below. Click to play the sound file, you will hear a computer piano sound that has a steady beat. Tap on the table with your finger and try to stay in time with the computer piano. After a while, the computer will stop, but you should keep on tapping. Try to keep the original tempo (rate of tapping) as steady as possible. Stop when you hear the jingle at the end of the sound file.
If you are interested in taking part in the experiment, first fill in a background questionnaire here. It should take about 5-10 minutes. Please remember to fill in the field for your email address, we will need that so that we can contact you and pick a time when you could come and do the tapping part of the experiment. The tapping experiments will be carried out in the studio at the basement of the Musica building (see map). The tapping experiment will take about 45 minutes. Participants will receive a Finnkino movie ticket as a token of our appreciation of their help. Also, we’ll have a raffle where one lucky participant will win an iPod music player!
Further information from Tommi by email or by phone (040) 8054304.
Music perception on monitieteisen musiikintutkimuksen keskeinen ja arvostettu lehti. MP on toiminut kognitiivisen musiikintutkimuksen julkaisukanavana 80-luvun alkupuolelta lähtien, ja monet sen artikkeleista ovat tieteenalan keskeistä lukemistoa. Lehden vaikuttavuuskerroin on 1.742, mikä on pienen tutkimusalan lehdelle varsin hyvä. Laskennallista kerrointa tärkeämpää on kuitenkin, että lehti on todella korkeatasoinen, sen toimituskunta tekee huolellista työtä, vertaisarviointi on perusteellinen, ja ko. lehdessä julkaisemista pidetään alalla meriittinä.
Tästä syystä onkin hienoa, että lehden artikkelit on otettu systemaattiseen tarkasteluun. Suuren työn ovat tehneet Anna Tirovolas ja ohjaajansa Dan Levitin. He ovat käyneet läpi kaikki Music Perception -lehdessä julkaistut empiiriset artikkelit (384 kpl) vuosilta 1983-2010 (lehden perustamisesta tutkimuksen tekohetkeen) ja luokitelleet ne. Tutkimusdata ja luokitteluavain löytyvät esimerkillisesti verkosta.
Datasta löytyy paljon mielenkiintoisia asioita esimerkiksi käytettyjen koetehtävien, ärsykkeiden, musiikillisen materiaalin ja koehenkilöiden osalta. Valtaosa tutkimuksista on käyttänyt klassista musiikkia (51%), aikuisia (95%) ja/tai musiikillisesti koulutettuja (75%) koehenkilöitä ja havaitsemistehtäviä (74%). Tämä vahvistaa alan sisällä olevat käsitykset “perinteisestä” musiikkipsykologisesta tutkimuksesta. Kiinnostavasti yksittäisten äänten käyttö väheni, puheen ja visuaalisten ärsykkeiden käyttö nousi ajan myötä. Klassisen musiikin käytöllä oli myös laskeva (mutta ei tilastollisesti merkitsevä) trendi. Sen sijaan aineistosta ei havaittu, että musiikin havaitsemisen vs. tuottamisen käyttö tutkimuksen mittaristossa olisi muuttunut ajan myötä. Tätä tosin selittää ehkä lehden nimi ja fokus, musiikin esittämisen tutkimusta ja esimerkiksi musiikkia ja liikettä koskevaa tutkimusta on ehkä raportoitu enemmän muualla.Tutkimusaiheista melodian ja sävelkorkeuden havaitsemisen tutkimus on hiljalleen antanut tilaa rytmin ja ajoituksen tutkimukselle, joka on emootiotutkimuksen ohella tehnyt nousua viime vuosina. Myös MP:n kaikkein lainatuin artikkeli on rytmiin liittyvä, Povel & Essensin klassikko “Perception of Temporal Patterns“, jonka rytmikuvioluokittelua on käytetty apuna useissa alan tutkimuksissa.
Tutkimusryhmässämme on ehkä eniten riemastusta aiheuttanut kuitenkin osio, jossa tarkastellaan, mistä maasta tutkimukset ovat peräisin. Valtaosa Music Perception -lehden artikkeleista on peräisin lehdenkin kotimaasta USA:sta, mikä ei sinänsä yllätä. Tirovolasin ja Levitinin laboratorion kotipaikka Kanada sijoittuu tässä tilastossa kakkoseksi ennen Iso-Britanniaa, Hollantia ja Ranskaa. Suomi sijoittuu kärkikymmenikköön yhdeksänneksi ennen Ruotsia. USA on ylivoimainen, sen tuotanto on miltei yhtä suuri kuin kaikkien muiden yhteensä. Mutta, tarkasteltaessa tutkimusten määriä suhteutettuna maan väkilukuun, nousee yksi ylitse muiden:
Jee! Hyvä Suomi! Ja hyvä meidän huippuyksikkö!
Torilla tavataan!
Tirovolas ja Levitin toteavat, että Suomen huikea ykkössija on pitkälti Mari Tervaniemen ja Petri Toiviaisen ja heidän tutkimusryhmiensä ansiota. Ladunavaajana toimi Mari Tervaniemi, jonka artikkeli “Absolute pitch and event-related brain potentials” (Tervaniemi, Alho, Paavilainen, Sams & Näätänen) julkaistiin 1993. Seuraavana listassa onkin jo Toiviaisen ja Tervaniemen yhteistyön tulos “Timbre similarity: Convergence of neural, behavioral, and computational approaches“, jossa mukana kirjoittajina myös Louhivuori, Saher, Huotilainen ja Näätänen. Petrin vuonna 1995 Music Perceptioniin kirjoittama artikkeli ei ole tilastoissa mukana, koska se perustuu hermoverkkosimulaatioon eikä koehenkilöiden käyttöön, eikä se siten täytä Tirovolasin ja Levitinin kriteereitä “empiirisestä” tutkimuksesta.
Mielenkiintoinen artikkeli, vaikka se perustuukin vain yhden lehden sisältöön eikä siten anna kattavaa kuvaa koko tieteenalasta. Ääriviivoja se kuitenkin piirtää ja tietysti on hieno nähdä myös, että suomalainen tutkimus on tällä alalla määrällisesti maailman huipulla. Toki se on sitä myös laadullisesti, eihän niitä huippuyksikköstatuksia turhasta myönnetä. 
Tirovolas, A., & Levitin, D. (2011). Music Perception and Cognition Research from 1983 to 2010: A Categorical and Bibliometric Analysis of Empirical Articles in
Music Perception: An Interdisciplinary Journal, 29 (1), 23-36 DOI: 10.1525/mp.2011.29.1.23
Esimerkki graafitaiteesta ja pelkistetystä datan esittelystä - Bateham et al. 2010
Proseminaari valmistautuu jälleen posterinäyttelyyn. Tutkimuksen päivää vietetään ensi tiistaina, 4.5., jolloin puoliltapäivin kajahtaa ilmoille MMT-konsertti. Konsertin jälkeen n. kello kaksi päästään sitten tutkimaan proseminaarilaisten postereita Musican kahviossa.
Samalla on myös työpöydällä paperi ICMPC-konferenssiin ja posteri esiteltäväksi huippuyksikön tieteelliselle neuvonantajakunnalle kesäkuussa, eli tieteellisen tiedon ja datan visualisointi on siis juuri nyt lähellä sydäntä. Olen yleensä visualisointiasioissa ollut Ed Tuften bandwagonissa, ja myös kaikenlaista “chart junkia” vastaan. Nyt on kuitenkin tutkittu, että graafien koristelu ei olisikaan vain huono juttu, vaan voi myös auttaa muistamista.
Technology is awesome. The high point of geekism and nerdity of this year is the MATLAB Virtual Conference. This, I dare to predict, is The Future. As flying across the world is increasingly difficult to justify for environmental reasons, building virtual meeting places and having virtual gatherings and learning to work in online communities is the way to collaborate from at home.
I still think that nothing replaces actual, face-to-face interaction and I do think we need more of that, not less, but there are many occasions where less interaction will do. The MATLAB Virtual Conference is today, and it is a lot of fun. Well, “fun” in my geeky standards, at least. There are more than 7000 registered participants from all over the world. I’d like to see an actual conference with this kind of attendance… There are conference talks in parallel sessions, there is an exhibition hall where you can visit exhibition booths, chat with presenters and other guests, and you can network using various tools that are similar to any social network. Presentations can be downloaded or saved to conference briefcase, at exhibition hall there are videos and links… You can also ask questions after the presentations using a simple form that attaches your business card to the question, so that the presenter knows who is asking what. The presenters are then available for one-on-one chats at the exhibition booths afterwards, much like in actual conferences you can go and talk to people at coffee breaks.
This event is organised by MATLAB and it is their PR event more than an actual academic conference with CFP’s and speakers from various different institutions. However, the platform for this conference, by UNISFAIR could well be used for that.
There’s now a lecture starting on developing algorithms for MATLAB, so I’ll go to the conference room to join in the fun. And just for fun, here are some screenshots of the virtual venue.
Exhibition hall of the MATLAB Virtual Conference
Exhibition booth of MATLAB Virtual Conference
Conference Hall of the MATLAB Virtual Conference
Laitoksella vietettiin perätysten kahta tutkimustulosten viestintään liittyvää päivää. Järjestyksessä toista Tutkimuksen päivää juhlittiin perjantaina 8. toukokuuta, ja lauantaina oli Brain Tuning -hankkeeseen liittyvän kansainvälisen Music & Emotion -tapahtuman vuoro.
Jatkoa edelliseen postaukseen musiikkiin ja tunteisiin liittyen. Musiikkia on (virheellisesti) kutsuttu universaaliksi kieleksi, sen perusteella, että musiikki olisi kielistä poiketen “ymmärrettävissä” yli kieli- ja kulttuurirajojen. Musiikeissa on kuitenkin paljon merkityksiä, jotka eivät tyyliin vihkiytymättömälle avaudu, ja musiikin välittämien merkitysten kenttä on syvä, laaja ja monitasoinen. Yksi näistä merkityksen kehistä on tunnekaraktäärin tunnistaminen musiikista, ja tästä Jonna alustikin viime viikolla. Aiheesta on tehty myös joitain kulttuurienvälisiä tutkimuksia, pari viikkoa sitten julkaistiin niistä viimeisin.
Tom Fritzin vetämässä tutkimushankkeessa vertailtiin saksalaisten ja kamerunilaisen Mafa-kansan edustajien reaktioita musiikkiin. Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että myös länsimaisen musiikin vaikutuspiirin ulkopuolella olevat Mafat tunnistavat länsimaisesta musiikista ilon, surun ja pelon tunteita. Toisessa kokeessa sekä länsimaista että mafamusiikkia muunnettiin dissonoivammaksi – molempien ryhmien edustajat ilmaisivat pitävänsä muokkaamattomasta versiosta enemmän kuin muokatusta.
Kulttuurienvälisen tutkimuksen vaikeudet ovat moninaiset, ja ensiksi täytyy nostaa hattua sille, että tämän tutkimuksen vaatima vaiva on nähty ja tulokset saatettu julkisuuteen. Juttelin Tomin kanssa viime keväänä pian reissun jälkeen, ja monia mielenkiintoisia juttuja oli tältä tutkimusmatkalta mukaan tarttunut. Tulokset tiivistettyinä esim. tämän blogin sivuille pariin lauseeseen antavat tutkimuksesta ehkä vaisun kuvan. Käsittääkseni lisää on kuitenkin jo tulossa, ja välillä toki itsestäänselviltäkin tuntuvat tulokset täyty käydä “kentällä” todentamassa.
Artikkelin sähköinen versio löytyy täältä. (PDF tarjolla JY:n verkosta surffaaville) Cognitive Daily -blogi käsitteli aihetta joku aika sitten.
Laitos oli taas tänään hienosti esillä Helsingin Sanomissa, kun Pirkko Kotirinta kertoo kulttuurisivujen jutussaan eSävelmät-tietokannasta ja sen käyttömahdollisuuksista.
Esavelmat on Ilmari Krohnin toimittama kokoelma digitalisoituna. Kokoelma on toiminut lähinnä musiikin sisältöhaun testimateriaalina, mutta nyt se on verkossa, ja vihdoin muodossa, jossa sitä voivat nyt helpommin hyödyntää myös esim. kansanmusiikintutkijat. Kokoelman digitaalisuus mahdollistaa monenlaiset kokoelmatason analyysit, joiden myötä voi avautua mielenkiintoisia yhteistyömahdollisuuksia kansanmusiikintutkijoiden ja esim. kognitiotutkijoiden välille.
