Suomi – musiikin havaitsemisen tutkimuksen suurvalta?

Music perception on monitieteisen musiikintutkimuksen keskeinen ja arvostettu lehti. MP on toiminut kognitiivisen musiikintutkimuksen julkaisukanavana 80-luvun alkupuolelta lähtien, ja monet sen artikkeleista ovat tieteenalan keskeistä lukemistoa. Lehden vaikuttavuuskerroin on 1.742, mikä on pienen tutkimusalan lehdelle varsin hyvä. Laskennallista kerrointa tärkeämpää on kuitenkin, että lehti on todella korkeatasoinen, sen toimituskunta tekee huolellista työtä, vertaisarviointi on perusteellinen, ja ko. lehdessä julkaisemista pidetään alalla meriittinä.

Tästä syystä onkin hienoa, että lehden artikkelit on otettu systemaattiseen tarkasteluun. Suuren työn ovat tehneet Anna Tirovolas ja ohjaajansa Dan Levitin. He ovat käyneet läpi kaikki Music Perception -lehdessä julkaistut empiiriset artikkelit (384 kpl) vuosilta 1983-2010 (lehden perustamisesta tutkimuksen tekohetkeen) ja luokitelleet ne. Tutkimusdata ja luokitteluavain löytyvät esimerkillisesti verkosta.

Datasta löytyy paljon mielenkiintoisia asioita esimerkiksi käytettyjen koetehtävien, ärsykkeiden, musiikillisen materiaalin ja koehenkilöiden osalta. Valtaosa tutkimuksista on käyttänyt klassista musiikkia (51%), aikuisia (95%) ja/tai musiikillisesti koulutettuja (75%) koehenkilöitä ja havaitsemistehtäviä (74%). Tämä vahvistaa alan sisällä olevat käsitykset “perinteisestä” musiikkipsykologisesta tutkimuksesta. Kiinnostavasti yksittäisten äänten käyttö väheni, puheen ja visuaalisten ärsykkeiden käyttö nousi ajan myötä. Klassisen musiikin käytöllä oli myös laskeva (mutta ei tilastollisesti merkitsevä) trendi. Sen sijaan aineistosta ei havaittu, että musiikin havaitsemisen vs. tuottamisen käyttö tutkimuksen mittaristossa olisi muuttunut ajan myötä. Tätä tosin selittää ehkä lehden nimi ja fokus, musiikin esittämisen tutkimusta ja esimerkiksi musiikkia ja liikettä koskevaa tutkimusta on ehkä raportoitu enemmän muualla.Tutkimusaiheista melodian ja sävelkorkeuden havaitsemisen tutkimus on hiljalleen antanut tilaa rytmin ja ajoituksen tutkimukselle, joka on emootiotutkimuksen ohella tehnyt nousua viime vuosina. Myös MP:n kaikkein lainatuin artikkeli on rytmiin liittyvä, Povel & Essensin klassikko “Perception of Temporal Patterns“, jonka rytmikuvioluokittelua on käytetty apuna useissa alan tutkimuksissa.

Tutkimusryhmässämme on ehkä eniten riemastusta aiheuttanut kuitenkin osio, jossa tarkastellaan, mistä maasta tutkimukset ovat peräisin. Valtaosa Music Perception -lehden artikkeleista on peräisin lehdenkin kotimaasta USA:sta, mikä ei sinänsä yllätä. Tirovolasin ja Levitinin laboratorion kotipaikka Kanada sijoittuu tässä tilastossa kakkoseksi ennen Iso-Britanniaa, Hollantia ja Ranskaa. Suomi sijoittuu kärkikymmenikköön yhdeksänneksi ennen Ruotsia. USA on ylivoimainen, sen tuotanto on miltei yhtä suuri kuin kaikkien muiden yhteensä. Mutta, tarkasteltaessa tutkimusten määriä suhteutettuna maan väkilukuun, nousee yksi ylitse muiden:

Jee! Hyvä Suomi! Ja hyvä meidän huippuyksikkö!

Torilla tavataan!

Tirovolas ja Levitin toteavat, että Suomen huikea ykkössija on pitkälti Mari Tervaniemen ja Petri Toiviaisen ja heidän tutkimusryhmiensä ansiota. Ladunavaajana toimi Mari Tervaniemi, jonka artikkeli “Absolute pitch and event-related brain potentials” (Tervaniemi, Alho, Paavilainen, Sams & Näätänen) julkaistiin 1993. Seuraavana listassa onkin jo Toiviaisen ja Tervaniemen yhteistyön tulos “Timbre similarity: Convergence of neural, behavioral, and computational approaches“, jossa mukana kirjoittajina myös Louhivuori, Saher, Huotilainen ja Näätänen. Petrin vuonna 1995 Music Perceptioniin kirjoittama artikkeli ei ole tilastoissa mukana, koska se perustuu hermoverkkosimulaatioon eikä koehenkilöiden käyttöön, eikä se siten täytä Tirovolasin ja Levitinin kriteereitä “empiirisestä” tutkimuksesta.

Mielenkiintoinen artikkeli, vaikka se perustuukin vain yhden lehden sisältöön eikä siten anna kattavaa kuvaa koko tieteenalasta. Ääriviivoja se kuitenkin piirtää ja tietysti on hieno nähdä myös, että suomalainen tutkimus on tällä alalla määrällisesti maailman huipulla. Toki se on sitä myös laadullisesti, eihän niitä huippuyksikköstatuksia turhasta myönnetä.

Tirovolas, A., & Levitin, D. (2011). Music Perception and Cognition Research from 1983 to 2010: A Categorical and Bibliometric Analysis of Empirical Articles in

Music Perception: An Interdisciplinary Journal, 29 (1), 23-36 DOI: 10.1525/mp.2011.29.1.23

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Graafit ja kuvat – onko koristeellisuudesta sittenkin etua?

Esimerkki graafitaiteesta ja pelkistetystä datan esittelystä - Bateham et al. 2010

Proseminaari valmistautuu jälleen posterinäyttelyyn. Tutkimuksen päivää vietetään ensi tiistaina, 4.5., jolloin puoliltapäivin kajahtaa ilmoille MMT-konsertti. Konsertin jälkeen n. kello kaksi päästään sitten tutkimaan proseminaarilaisten postereita Musican kahviossa.

Samalla on myös työpöydällä paperi ICMPC-konferenssiin ja posteri esiteltäväksi huippuyksikön tieteelliselle neuvonantajakunnalle kesäkuussa, eli tieteellisen tiedon ja datan visualisointi on siis juuri nyt lähellä sydäntä. Olen yleensä visualisointiasioissa ollut Ed Tuften bandwagonissa, ja myös kaikenlaista “chart junkia” vastaan. Nyt on kuitenkin tutkittu, että graafien koristelu ei olisikaan vain huono juttu, vaan voi myös auttaa muistamista.

Tutkimuksen päivä ja Musiikki ja Tunteet -päivä

Laitoksella vietettiin perätysten kahta tutkimustulosten viestintään liittyvää päivää. Järjestyksessä toista Tutkimuksen päivää juhlittiin perjantaina 8. toukokuuta, ja lauantaina oli Brain Tuning -hankkeeseen liittyvän kansainvälisen Music & Emotion -tapahtuman vuoro.

Suomen Kansan eSävelmät

Laitos oli taas tänään hienosti esillä Helsingin Sanomissa, kun Pirkko Kotirinta kertoo kulttuurisivujen jutussaan eSävelmät-tietokannasta ja sen käyttömahdollisuuksista.

Esavelmat on Ilmari Krohnin toimittama kokoelma digitalisoituna. Kokoelma on toiminut lähinnä musiikin sisältöhaun testimateriaalina, mutta nyt se on verkossa, ja vihdoin muodossa, jossa sitä voivat nyt helpommin hyödyntää myös esim. kansanmusiikintutkijat. Kokoelman digitaalisuus mahdollistaa monenlaiset kokoelmatason analyysit, joiden myötä voi avautua mielenkiintoisia yhteistyömahdollisuuksia kansanmusiikintutkijoiden ja esim. kognitiotutkijoiden välille.

Empirical Music Research Colloquium – first meeting

There’s an earlier post in Finnish about this new colloquium, but perhaps a brief intro in English is in place. The theme of this colloquium, empirical music research, is almost all-encompassing. In fact, one can argue that there is no other kind of music research. The aim, however, is to focus on sources of empirical data, methods of obtaining and analysing it. Kind of in the spirit of what Eric Clarke and Nicholas Cook outline in the opening chapter of their book Empirical Musicology – we can, and should make a move towards data-rich research.

The first meeting drew a very good group of people. There is a very nice variety of interests and expertise represented in the group, which is great, because it gives us the opportunity to learn from each other. The theme in the first meeting was Last FM. Last FM and other social music services in the internet are a rich source of data for music research. Rafael Ferrer is The Man when it comes to hoovering data from Last FM. He had the honour of giving the first EMR-colloquium presentation (and we had the honour of him giving it to us ), which is embedded below. A lively discussion followed, and according to the finest academic traditions, this discussion was continued over drinks at Sohwi.

Next meeting will be in three weeks, and the theme is music and consumer behaviour. We’ll be looking at ways in which music is used to influence our behaviour in restaurants, cafes, shops etc., take a brief look at music in advertisements.

If you have any feedback, comments or suggestions, please use the comments box below.

Empiirisen musiikintutkimuksen kollokvio

Ensi viikolla käynnistyy Empiirisen musiikintutkimuksen kollokvio, ensimmäinen tapaaminen on to 22.1. klo 15-17, seminaariluokassa M308.

Tieteen päivät vielä netissä

Helsingin yliopistossa järjestettyjen Tieteen päivien teemana oli tänä vuonna evoluutio. Tänä vuonnahan vietetään sekä Darwinin 200-vuotissynttäreitä että hänen magnum opuksensa, evoluutioteorian kannalta keskeisen Lajien synnyn julkaisemisen 150-vuotisjuhlaa. Juhlavuosi tulee näkymään myös tässä blogissa, tarkoitus on jatkaa musiikista, tanssista ja evoluutiosta kirjoittamista. Näistä aiheista keskusteltiin myös Tieteen päivillä, kuten esim. Helsingin sanomista on voitu lukea. Lauantaina laitoksemme johtaja Jaakko Erkkilä oli puhumassa laulamisen positiivisista terveysvaikutuksista, eilen taas huippuyksikkömme Helsingin konttorin tutkijoista Minna Huotilainen ylitti uutiskynnyksen puhuessaan äidin ja sikiön yhteisestä “äänikodista”.

YLE Areena: Tanssii tutkijan kanssa

Toimittaja tanssii tutkijan kanssa

Yle Areenassa on vielä muutaman päivän saatavilla Tutkiva Juttu -sarjan jakso, jossa selvitellään tanssin voimaa ja alkuperää. Mukana haastateltavien joukossa on Tuomas Eerola, joka ensin näyttää toimittajalle kaapin paikan tanssipelissä ja sitten kertoilee tanssin ja musiikin evoluutiosta, siis siitä, miksi tanssi ja musiikki ylipäänsä ovat kehittyneet. Ohjelma poistuu Areenasta 20.11., joten kipin kapin katsomaan.

Tutkiva Juttu: Tanssii tutkijan kanssa

Käsitekartat

Proseminaarissa keskusteltiin pari viikkoa sitten käsitekartoista (tai ajatuskartoista, mind map) ja niiden hyödyntämisessä tutkimustyössä. Esittelin samalla usein käyttämääni FreeMind-ohjelmistoa, jolla käsitekarttojen luominen tietokoneella käy näppärästi.

Paperi ja kynä ovat mindmappaajan parhaat työvälineet edelleen, useimmille meistä “kynällä ajatteleminen” on edelleen paras tapa aukoa ajatusten solmuja. Paperiversion hyvä puoli on myös se, että siihen voi helposti yhdistää listoja, kaavioita, kuvioita ja mitä tahansa nyt haluaakin, ilman, että ajatus hidastuu näppäinyhdistelmien miettimiseen tai tyssää kokonaan ohjelman rajoituksiin. Lisäksi se kulkee mukana taskussa vaikka kahvitauolle.

FreeMindilla (tai muilla vastaavilla, ks. jäljempänä) on kuitenkin tietty etu, ja se on mahdollisuus järjestää karttaa sen luomisen jälkeen tarvitsematta aloittaa piirtämistä alusta. Karttaan voi myös linkittää muita karttoja, muistilappuja, word-tiedostoja, verkkosivuja ja muuta, eli se toimii esimerkiksi tiedonhankinnassa hyvin.

Useimmiten käsitekarttoja suositellaan opiskelun tueksi ja tavaksi tehdä muistiinpanoja. Siihen ne toki sopivatkin erinomaisesti, mutta ovat myös verraton apu tutkimustyössä. Tutkimushankkeissa kokonaisuuden mielessäpitäminen on joskus hankalaa, materiaalia kertyy yleensä jo proseminaaritöissä varsin paljon, ilmiöt ovat monimutkaisia ja usein monitieteisiä. Käsitekartta auttaa alkuvaiheessa selventämään, mistä asiassa on kyse, eli kirjallisuuskatsausta tehdessä muistiinpanoja on hyvä tehdä käsitekartalle. Myöhemmässä vaiheessa kartta auttaa pitämään kaikki langat käsissä ja loppuvaiheessa toimii tarkistuslistana, josta näkee onko muistanut tarkastella kaikkia tutkimusongelman kannalta tärkeitä näkökulmia ja asioita.

Lyhyemmän tai pidemmän kirjoitustyön suunnittelussa käsitekartta on myös oiva apu. Joskus kirjoittamisen vaatima lineaarinen ajatuskaari hankaloittaa suunnittelua, ja kun ei tiedä mistä aloittaisi, on tuloksena usein jonkinasteinen writer’s block. Kartta auttaa, kun ensin lyö otsikon kartan keskelle ja alkaa sitten hahmottelemaan asioita sen ympärille. Työ edistyy vaikka ajatukset eivät vielä olisikaan jäsentyneitä, itse asiassa kartta kirkastaa ajatuksia usein hyvinkin nopeasti. Toki sen narratiivisen rakenteen joutuu miettimään erikseen, mutta asiateksteissä se usein rakentuu niin vahvasti sisällön ehdoilla, että kartta vastaa sitä kuuluisaa hyvää suunnittelua, jolla saa jo puolet hommasta kuitatuksi.

Ajatuskarttaohjelmistot auttavat seuraavan askeleen ottamisessa niin, että kartat on mahdollista tallentaa esim. word tai html-muodossa hierarkkisina listoina, eli keskussolu pääotsikoksi, siitä seuraavan tason solut väliotsikoiksi, ja niiden kunkin alla olevat solut oikeaan paikkaansa alaotsikoiksi. Näin syntyy tekstin rakenne, ja sen jälkeen tarvitseekin enää kirjoittaa lihat luiden ympärille, eli laajentaa kukin alaotsikko pariksi kappaleeksi ja sitten ollaankin jo pitkällä.
Käsitekartan käyttöohjeita on netti täynnä. Mind-mapping.org ylläpitää varsin kattavaa sivustoa erilaisista käsitekartta-työkaluista ja muista resursseista. Englanninkielisestä Wikipediasta löytyy hyvä yleisesittely ja mm. mind mappien kehittäjän, Tony Buzanin ohjeet karttojen tekemiseen. Useimpien yliopistojen sivuilta löytyy myös ohjeita ajatuskarttoihin, mm. HY:n juttu Antoisaan opiskeluun -oppaasta. Oulun yliopiston sosiologian laitoksen sivuille on koottu linkkejä sekä ohjelmiin että kirjallisuuteen. Varsinkin FreeMindin käyttöön päätyneiden kannattaa selailla ohjelman wikiä, josta löytyy käyttöohjeita, esimerkkikarttoja sekä hyvä vinkkejä.

Ohjelmistoista FreeMind on ilmainen, ja voin omasta kokemuksestani suositella sitä. Ohjelmaa kehitetään jatkuvasti ja sen ympärille muodostunut kehittäjien ja käyttäjien verkosto takaa (ainakin lähivuosien tähtäimellä) ohjelman jatkuvuuden ja jonkinasteisen vertaistuen sen käyttöön. Tuo jo mainittu wiki on myös erittäin hyödyllinen. FreeMindin lisäksi on koeajan (yleensä n. kuukausi) ilmaiseksi toimivia ohjelmistoja, joiden lisenssit maksavat yleensä n. 50-200 €. Näitä ovat mm. Buzanin markkinoima iMindmap, yrityksissä suositt MindManager, HeadCase (vain Windows), Mindmapper sekä ensisijaisesti koululaisille suunnattu Inspiration. Muitakin ohjelmia ajatuskarttojen tekoon ja asioiden järjestelyyn. FreeMind-ohjelman wiki-sivuilta löytyy hyvä lista näistä.

Kuten Buzanin ohjeistakin käy ilmi, olennaista on, että jokainen luo oman tyylinsä tehdä karttoja ja mm. kehittää omat värikoodinsa ja symbolinsa. Oman tyylin luominen taas vaatii harjoitusta, joten kannattaa ryhtyä puuhaan heti, kokeilla kartantekoa seuraavalla luennolla ja sen jälkeen vaikka kokeilla jäljentää kartta FreeMindilla niin että saa sen sähköisenä talteen.