Posterin sisältö: mitä ja kenelle?

Ennenkuin posterin taitto alkaa, pitää posterilla olla sisältö. Tässä kirjoituksessa käsittelen viisi posterien sisällön suunnittelun kannalta tärkeää asiaa:

  1. Kohdeyleisö
  2. Sanamäärä
  3. Jäsentely ja rakenne
  4. Kirjoitustyyli
  5. Kuvat

Posterikurssille osallistuvilla pitäisi olla keskiviikon sessiota varten tämä sisältö jo pääosin valmiina. Sisällön muokkamisessa apua tai konsultaatiota tarvitseville on varattu vastaanottoaikaa tiistaina klo 14-16. Varaa tarkempi aika sähköpostilla.

1. Kohdeyleisö

Jotakuinkin kaiken kirjoitustyön ensimmäinen kysymys on, kenelle teksti on suunnattu. (Ehkä siksi päiväkirjan kirjoittaminen on niin rentouttavaa, että sitä kirjoittaa itselleen eikä tätä asiaa tarvitse pohtia.) Posterin tehtävä on välittää tieteellistä tietoa erittäin rajatuissa (tila + aika) puitteissa, joten tämä kysymys on tavallistakin tärkeämpi.

Kohdeyleisö vaikuttaa mm. käytettävään terminologiaan ja kieleen, siihen, mitä asioita täytyy johdannossa tai metodiosiossa selittää (ks. kohta 3) ja tottakai siihen, miten valmistautuu posterin esittelyyn. Spesialistikonferenssissa saatetaan vertailla metodisia finessejä tai tuloksia yksityiskohtaisestikin, mutta samalla taustaa ei tarvitse selittää. Spesialistiyleisölle posterin viestintää tehostaa, mikäli siinä käytetään tarkkaa erikoissanastoa. Asiasta vähemmän tietäville nämä termit voivat muodostaa suorastaan ymmärtämisen esteen. Mikäli tavoitteena siis olisi herättää kiinnostusta myös lähialojen tutkijoissa, pitäisi sanoma virittää eri tavalla.

2. Sanamäärä

Posteriin mahtuu n. 300-500 sanaa tekstiä. Tämä on jotakuinkin abstraktin pituus, tai yhden A4-arkin verran normaalia 12 pt tekstiä, 1-1,5 rivivälillä. A0-kokoinen posteri vastaa kooltaan 16 A4-arkkia, eli esim. koko proseminaarityön saisi periaatteessa mahtumaan posteriin, hieman fonttikokoa pienentämällä ja rivinvälejä tiivistämällä. Olen myös nähnyt tällaisia postereita, mutta lienee itsestäänselvää miksi tämä ei ole kannatettava taktiikka.

300-sanaiseen posteriin mahtuu vielä mukavasti muutama isohko kuva, 500-sanaiseen vain yksi. Suuret tekstikentät eivät houkuta tarkastelemaan posteria lähempää. On syytä ottaa lukija huomioon; hän kiertää posterilta posterille, ympärillä on näyttelyhälinää ja kovin pitkiä tekstejä ei voi seisaaltaan näissä oloissa lukea.

3. Jäsentely ja rakenne

Posterin sanamäärä on lähellä abstraktin sanamäärää, ja usein onkin parempi ajatella posteria (mm. kuvilla) laajennettuna abstraktina kuin tutkimusraportin tiivistyksenä. Posteri on ennenmuuta visuaalinen esitystapa, ja sisältö rakentuu esitystavan mukaan.

Posterin tärkeimmät osiot ovat:

  • Otsikko ja tekijän/tekijöiden nimet
  • Tiivistelmä
  • Sisältö
  • Lähteet

Posterin otsikko on tärkeä. Se johdattaa tutkimuksen aiheesta kiinnostuneen yleisön suoraan posterin luokse ja toisaalta kertoo satunnaiselle ohikulkijalle nopealla vilkaisulla, mistä posterissa on kysymys.

Otsikkoa sorvatessa kannattaa miettiä kohderyhmää; spesialistikonferenssissa voi käyttää tarkempia termejä, yleisemmissä taas välttää liian teknisiä ilmauksia. Posteriotsikolle on eduksi se, että se kertoo suoraan ja selkeästi, mistä tutkimuksessa on kyse. Runolliset lainaukset ja opinnäytetöistä tutut kaksoisotsikot (“Musiikkia sydämeni säikeillä: Runollisuus Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen opinnäytetöiden otsikoissa vuosina 1980-2005”) eivät tilantarpeensa vuoksi sovi postereihin kovin hyvin. Ytimekäs ja kuiva otsikointi (“Musiikkitieteen opinnäytteiden otsikointi 1980-2005”) on parempi.

Posterin abstrakti tai lyhyt (n. 50 sanaa) tiivistelmä on usein posterissa heti ylävasemmalla tai muuten näkyvimmällä paikalla. Se on myös usein suuremmalla fonttikoolla kuin muu leipäteksti. Tässä kuvataan muutamalla lauseella posterin anti.

Posterin sisällön jaottelu riippuu posterin ja tutkimuksen tyypistä, mutta useimmiten tutkimusraporteista tuttu, klassinen johdanto-menetelmät-tulokset-johtopäätökset -rakenne toimii myös posterissa. Pääpaino on luonnollisesti tuloksissa, joten taustakirjallisuuden ja teoriapohjan esittely jää tutkimusraportin puolelle. Johdannossa keskitytään esittämään tutkimuskysymykset ja mahdolliset aiemmat tutkimukset, joihin nykyinen tutkimus suoraan perustuu. Menetelmistä on syytä kertoa vain välttämätön, ellei menetelmä ole jotenkin keskeinen (esim. uusi ja varta vasten tätä tutkimusta varten kehitetty) tai sen esittely ei ole posterin nimenomainen tavoite. Tulosten esittely on usein keskeisin osa, jolle on syytä varata runsaiten tilaa. Tässä kannattaa käyttää kuvia ja selkeitä toteamuslauseita sekä listoja (ks. kohta 4). Johtopäätökset kannattaa myöskin kristallisoida ytimekkäiksi toteamuksiksi, jotka on myös helppo muistaa.

Posteria tehdessä on siis pakko jatkuvasti priorisoida, tiivistää ja jopa yksinkertaistaa. Terminologian kanssa on syytä olla tarkka (ks. myös kohta 1) ja ehdottoman johdonmukainen. Sisältöä muokatessaan kannattaa miettiä, mikä on tärkein asia tutkimuksessa, se take-home message, viisauden helmi, joka jokaisen tulisi tutkimuksesta muistaa. Posterin tehtävänä on kertoa tämän “helmen” tarina. Tämä tärkein viesti ja sitä tukevat tärkeimmät argumentit on sitten nostettava posterin tärkeimmille paikoille: otsikkoon, tiivistelmäään, pääkuvaan, johtopäätöksiin…

4. Kirjoitustyyli

Tiivistä, tiivistä, tiivistä. Posteria luetaan silmäillen, joten tärkein asia pitää olla otsikoissa, posterin alussa, kunkin osion alussa, kunkin kappaleen alussa ja kunkin lauseen alussa. Posterissa kannattaa myös käyttää ytimekkäitä toteamuksia ja ranskalaisia viivoja ja listoja. Ei siis näin:

“Tutkimuksessa tärkeimmäksi tulokseksi nousi se, että 3/4 -tahtilajissa taputtaminen oli yllättäen tarkempaa kuin 4/4 -tahtilajissa taputtaminen. Kuitenkin 4/4 -tahtilajissa taputtaminen oli vakaata erityisen nopeissa ja hitaissa tempoissa, kun taas näissä 3/4 -tahtilajissa oli enemmän ongelmia.”

Tämä versio sopii paremmin tutkimusraporttiin. Posterissa sama asia (35 sanaa) kannattaa laittaa listaksi:

Päätulokset:

  • 3/4 tarkempi kuin 4/4
  • 4/4 vakaampi tempoasteikon ääripäissä

Tähän menee paitsi vähemmän tilaa (9 sanaa), se on myös hahmotettavissa paljon nopeammin. Tällaiset tulokset voisi myös koota taulukoksi.

5. Kuvat ja taulukot

Posteri on ennenkaikkea visuaalinen esitysmuoto, ja siksi se sopiikin erityisen hyvin tutkimuksiin, joiden tulokset on helppo esittää graafeina tai kuvina. Yleensä määrällisiä menetelmiä hyödyntävät tutkimukset taipuvat postereiksi hyvin, kun taas esim. kirjallisuuteen pohjautuva essee muotoutuu visuaaliseen muotoon heikommin.

Visualisoida voi kuitenkin muutakin kuin numeroita. Taulukot, nelikentät, sisältöön liittyvät kuvat, nuottiesimerkit, aikajanat, mind mapit, vuokaaviot ja jopa vain tekstin jakaminen osioittain tekstilaatikoihin tuovat ilmettä posteriin. Asioiden väliset yhteydet, syy-seuraussuhteet, kategoriat jne. ovat laadullisen tutkimuksen tuloksia ja visualisoitavissa siinä missä varianssianalyysin tulokset tai korrelaatiotkin.

Kuvien ja taulukoiden ulkonäöstä, resoluutiosta ja sen sellaisesta lisää seuraavassa postissa.

+1 Lisävinkki

Posterin yhteyteen voi tehdä katsojille jaettavaksi lisämateriaalia. Usein tarjolla on A4-kokoisia kopioita posterista, mutta asiasta kiinnostuneille jaettavaksi kannattaa tehdä myös muutaman sivun hieman laajempi esitys aiheesta. Toki posterissa (ja hand-outeissa) kannattaa olla myös linkki tekijän kotisivulle ja/tai tekijän laajempaan artikkeliin aiheesta. Posteri toimii näin lähinnä myyntijulisteena eli lööppinä tutkijan tutkimukseen, mikä vähentää sisällön karsimisen tuskaa.

Bookmark and Share

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s