Dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo

Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla (MUPP011) on seuraavana tehtävänä dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo. Tässä hieman selvitystä siitä, mistä näissä on kyse.

Dispositiolla tarkoitetaan jäsentelyä. Termi on latinaa ja tarkoittaa klassisessa retoriikassa puheen jäsennystä, sen eri osien (exordium, narratio, partitio, confirmatio, refutatio, peroratio) järjestystä. Termi on sittemmin laajentunut kattamaan myös kirjoitettua argumentaatiota.

Dispositio on siis muutakin kuin sisällysluettelo, saati listaus käsiteltävistä asioista satunnaisessa järjestyksessä. Samasta aiheesta voidaan tehdä monenlaisia tekstejä, asiat voidaan käsitellä eri järjestyksessä, riippuen tekstin tavoitteesta ja valitusta näkökulmasta. Dispositiota tehtäessä kirjoittajan/puhujan on valittava, etenekö hänen argumentaationsa esimerkiksi kronologisesti tai systemaattisesti (1). Dispositiota laadittaessa on siis syytä kaivella esiin muistiinpanot parin viikon takaa ja pohtia vielä minkälaiseksi teesiksi tutkimuskysymys olisi tiivistettävissä, ja mitä todisteita teesin tueksi olisi syytä vyöryttää, mitä vastaväitteitä kumota ja missä järjestyksessä kaikki tämä olisi vaikuttavinta esittää.

Kirjallisuusluettelo on tässä vaiheessa alustava. Se tarkoittaa sitä, että luettelo täydentyy matkan varrella, ja etenkin kun tutkimuksesta aletaan muokata kirjallista seminaarityötä, lähteitä tulee lisää ja samalla osa turhiksi osoittautuneita voi karsiutua pois. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pyrittävä sellaiseen luetteloon, jonka pohjalta esitetyn disposition mukainen argumentaatio voitaisiin uskottavasti esittää.

Kirjallisuuden etsiminen ja valitseminen on ensikertalaiselle tietysti hankalaa. Tätä varten onkin järjestetty ryhmäohjausta (varaa aikasi työhuoneen oven vieressä olevasta kalenterista). Tässä vaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle oman aihepiirin perusteoksista, jopa ensyklopediat tai vastaavat voivat antaa yleiskuvan aiheesta ja siinä käytetyistä käsitteistä. Näistä käsitteistä muokataan hakusanoja tiedonhankintaa varten. Tiedonhankintakoulutus on tässä syytä käyttää hyväksi, sillä systemaattisuus on tässä ehdoton hyve.

Löydettyyn kirjallisuuteen kannattaa ensiksi sukeltaa pintaa myöten liukuen, muistiinpanoja tehden ja arvioiden tekstien sisältöä ja merkitystä yleisellä tasolla. Tässä vaiheessa on hyvä lukea tiivistelmiä, johdantoja, johtopäätöksiä sekä lähdeluetteloita. “Kannesta kanteen” -lukeminen ei tässä vaiheessa kannata. Muistiinpanojen tekeminen ja käsitekartan täydentäminen auttavat tässä vaiheessa aihepiirin hahmottamista. Erityisen tärkeää on tehdä täsmälliset muistiinpanot lähdeviitteistä. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin tehdä tätä vaihetta uudelleen sitten puolen vuoden päästä, kun seminaarityön lähdeviitteisiin pitää löytää aikakausjulkaisun numero tai artikkelin tai tietyn sitaatin sivunumero. Lähdeviitteiden hallinnassa kannattaa käyttää esim. RefWorks-ohjelmaa.

1) Suominen, Jaakko (2003). Disposition tehtävä ja merkitys. Digitaalisen kulttuurin proseminaari 2003-2004. <http://www.tuug.fi/~jaakko/opetus/prose2003-2004/dispositio.html>

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s