Opiskelijavalinta uusiksi?

Opetusministeriön koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio julkaistiin tänään.

Työryhmä ehdottaa mm. yliopistojen opiskelijavalintojen radikaalia uudistamista. Ehdotuksista kauaskantoisin on luopua pääsykokeista ja valita opiskelijat sen sijaan lähinnä ylioppilastutkinnon perusteella. Tämä ehdotus tulee herättämään närää mutta toivottavasti myös analyyttistä keskustelua yliopistojen piirissä, vähintään yhtä paljon kuin esitys lukukausimaksuista olisi herättänyt opiskelijoiden keskuudessa.
Tässä hieman taustaa. Musiikkitieteen opiskelijavalinnat suoritetaan taustapisteiden ja valintakoepisteiden perusteella. Valintakokeen painoarvo on 70%, taustapisteissä on humanistisen tiedekunnan yleisen linjan mukaisesti cocktail ylioppilastutkinnon ja lukion päättötodistuksen arvosanoja. Perustelu valintakokeen järjestämiselle on, että opinnoissa edellytetään tiettyä lähtötasoa musiikin teorian ja musiikkityylien tuntemuksen osalta. Lisäksi halutaan testata hakijoiden kyky kirjoittaa musiikkiin liittyvistä aiheista, pohtia ja jäsentää musiikkia käsittelevää aineistoa. Pääsykoekirjoja ei enää ole, vaan valintakoe painottaa alalle soveltuvuuden mittaamista ulkoluvun ja ahkeruuden sijaan.

Valintakoe antaa hakijoista informaatiota, jota taustapisteet eivät kerro. Valintakokeiden tuloksilla ja taustapisteillä on toki suhteellisen vahvakin korrelaatio (2009 valinnoissa r=0.51, p<0.001), mutta ehkä parempi mittari on, miten paljon valittujen opiskelijoiden lista olisi muuttunut, mikäli valinta olisi tehty pelkästään taustapistein. Opiskelupaikkaa tarjottiin alunperin 15 hakijalle. Mikäli tarjous olisi tehty vain taustapisteiden perusteella, olisi listan nimistä vaihtunut viisi, siis kolmannes.

Varsin suuri joukko valintapisterankin kärkeen sijoittuneista ei lopulta ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Tarjouksen sivuuttivat tyypillisemmin ne, jotka kuuluivat kärkeen taustapisteiden perusteella kuin ne, jotka olivat raivanneet paikkansa koepistein. Näin koemenestyksen voi katsoa heijastavan motivaatiota alalle paremmin kuin taustapisteiden, etenkin kun sähköisen haun käyttöönoton myötä hakeminen moneen paikkaan on niin helppoa.

Erityisen suuri merkitys pääsykokeilla oli niille, jotka heikommista taustapisteistään huolimatta nostivat itsensä pääsykokeissa hyvin menestymällä valittujen joukkoon, ja toisaalta niille, joiden valmiudet suoriutua opinnoista katsottiin erittäin heikosti onnistuneiden pääsykokeiden vuoksi hyvistä taustapisteistä huolimatta riittämättömiksi.  Esimerkiksi eräs valitsematta jäänyt sai teoria- ja kuuntelukokeesta yhteensä 4/35 pistettä, vaikka olisi taustapisteillään ollut viiden parhaan joukossa. Tällaiselta musiikilliselta pohjalta kuitenkin jo ensimmäisen vuoden opinnot olisivat voineet osoittautua varsin haastaviksi.

Mutta, tästä esimerkistä huolimatta en halua tyrmätä työryhmän ehdotusta täysin, vaikka pelkäänkin sen vaikeuttavan koulutukseen pääsyä niiden osalta, jotka eivät vielä lukiossa tiedä, minne haluavat, tai jotka eivät ole silloin riittävän motivoituneita tai pitkänäköisiä panostaakseen opintoihinsa riittävästi. Pojat ovat jo nyt yliopisto-opiskelijoiden joukossa vähemmistönä, ja tämä kehitys arvatenkin jatkuu. Samoin alan vaihto ja uudelleenkouluttautuminen voivat vaikeutua, vaikka työryhmä ehdottaakin tälle ryhmälle omaa kiintiotä vaihtuvuuden varmistamiseksi. Suurin pelkoni on, että jo peruskoulun päättyessä tehtävät valinnat voivat jatkossa rajata uramahdollisuudet liiankin tiukasti. Useimmat kun tuossa iässä ovat vielä totaalisen pihalla siitä, mitä haluaisivat isona tehdä ja miksi. Niin monet ovat sitä vielä yliopistosta valmistuessaankin.

Yksi työryhmän ehdotus koskee valintayksikköjen määrän radikaalia vähentämistä. Tämä ei ole ajatuksena uusi, vaan on ollut esillä aiemminkin. Esimerkiksi koko humanistisen tiedekunnan yhteiseen valintaan en jaksa uskoa, mutta esimerkiksi musiikin laitoksen yhteistä valintaa tulisi nyt pohtia taas vakavasti. Musiikkikasvatuksen opintojen tuottaman opettajakelpoisuuden vuoksi paitsi koulutuksen myös valintakokeen sisältöön on tiettyjä paineita, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömissä. Yhteisestä opiskelijavalinnasta voitaisiin jatkaa yhteisiin perus- ja aineopintoihin. Tähän suuntaan on paineita myös yleisen resurssitilanteen ja korkeakoulujärjestelmän rakenteellisen kehittämisen vuoksi.

Entä valinta taustapistein – yliopistothan voisivat toki valita, mitä arvosanoja valittavilta vaadittaisiin. Voitaisiinko esimerkiksi edellyttää, että valittavilla on aiempia musiikinopintoja lukiossa tai muussa oppilaitoksessa ja antaa pisteitä sen perusteella? Tässäkin on paljon selvittämistä. Aivan keskeistä on kuitenkin se, että hakijat saisivat nykyistä parempaa tietoa siitä, mistä musiikin yliopisto-opinnoissa oikein on kyse. (Meidän pitäisi selvittää se nykyistä paremmin itsellemmekin.)

Työryhmän ehdotus opinto-ohjauksen kehittämisestä lukioissa onkin erittäin kannatettava. Tavoitteena on varmistaa, että jo hakuvaiheessa opiskelijoilla on tieto eri koulutusalojen sisällöistä ja työllistymisvaihtoehdoista. Tämän varmistaminen edellyttäisi myös yliopistoilta suurempaa panostusta opiskelijarekrytointiin. Yliopistoissa oppiaineet pyrkivät profiloitumaan, jolloin hakijalle ei enää riitäkään tietää, mitä musiikkitiede on, vaan pitäisi lisäksi tietää, mitä eroa on Helsingin ja Jyväskylän musiikkitieteillä. Jo tuo ensimmäinen on kokemuksen valossa äärimmäisen haastava tavoite, jälkimmäisestä puhumattakaan. Yliopistojen ja laitosten onkin parannettava markkinointiaan. Opiskelemaan hakeutuville suunnattujen verkkosivujen kehittäminen on tärkeää, samoin läsnäolon parantaminen sosiaalisessa mediassa. Musicankin facebook-sivu on varsin passiivinen ja toimiikin lähinnä nykyisten ja entisten musicalaisten yhdyslinkkinä. Tuleville musicalaisille ei vielä ole tarjontaa, varsin niukasti laitoksen verkkosivullakaan.

Kaiken tämän markkinoinnin suunnittelu ja toteutus vaatii työtä. Ja työtuntien loppuessa muutenkin kesken, on hankalaa löytää aikaa rakentaa näitä palikoita paremmiksi – tässä kun työpanos ei suoranaisesti hyödytä tutkimusta tai opetusta, vaan näkyy sitten, jos on näkyäkseen, joskus tulevaisuudessa.

Se tärkein asia olisi joka tapauksessa herättää sellaisten nuorten kiinnostus, jotka voisivat motivoitua musiikin tutkimisesta, musiikista kirjoittamisesta ja musiikillisesta ajattelusta, ja antaa alasta realistinen kuva. Tällöin hakijoiden joukossa olisi mahdollisimman paljon niitä, jotka oikeasti haluavat juuri sellaiselle alalle, joka musiikkitiede on. Tämän jälkeen pääsykoejärjestelmä olisi tavallaan toisarvoinen kysymys, koska suurin karsinta ja merkittävin vaihe opiskelijavalinnassa tapahtuu joka tapauksessa siinä, kun potentiaalisista hakijoista valikoituu aktuaalisten hakijoiden joukko.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s