Ja näin on Society for Neuroscience -konferenssi saatu käyntiin. Konferenssin avajaisohjelmanumerona oli neurotieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelua, tällä kertaa teemana oli “Food for Thought”, ja lavalla kuusi ravintolaa omistava Top Chef -kokki Bryan Voltaggio. Hän kertoi ensin sekä hyväntekeväisyystyöstään No Kid Hungry -kampanjassa sekä ruokafilosofiastaan. Tästä avautuikin paljon linkkejä aivotutkimukseen, sillä Voltaggion tavoitteena etenkin fine dining -puolella on tuottaa ärsykkeitä kaikille aisteille, ja herättää ruokailijassa muistoja, viedä hänet toiseen aikaan ja paikkaan.
Tämän jälkeen päästiin itse asiaan, Voltaggio ja apukokki loihtivat lavalla onnekkaalle nelihenkiselle panelistiryhmälle neljän ruokalajin aterian, jossa hän demonstroi tapoja kutitella eri aisteja ja muodostaa näitä muistiyhteyksiä. Nokkela oli mm. tapa viedä ajatukset syksyiseen sienimetsään: sienet oli kypsennetty paperikääreessä, joka avattiin pöydässä – paperi rapisee kuin pudonneet lehdet kenkien alla. Top Chefissäkin nähty täysin valkoinen jälkiruoka-annos herätti keskustelua, koska se täysin värittömänä näytti monen mielestä luotaantyöntävältä. No, tämäkin lavantelin, vaniljan ja kookoksen makuyhdistelmistä koottu annos herätti ihastusta, ja siinä missä lavan panelistit kirjaimellisesti nuolivat lautasiaan, monituhatpäisellä yleisöllä nälkä kurni vatsassa…
Pääluennot pidetään valtavassa hallissa, johon on viritetty tusina isoa kangasta, joille kuva lavalta ja esiintyjän diashowsta projisoidaan. Muutenkin kongressikeskus on valtava, ja navigointi paikasta paikkaan vie oman aikansa. Runsaslukuisesta ohjelmasta pääosa tuodaan esille posterinäyttelyssä, jossa tänään oli myös minun vuoroni esitellä tekemäämme tutkimusta.
Vaikka tykkäänkin kuunnella omaa ääntäni, ja nautin yleisön huomiosta ja sitä kautta myös konferenssiesitelmien pitämisestä, on posteri kuitenkin paras tapa sekä esitellä omaa tutkimusta että selvittää, mitä muut ovat tehneet. Täällä posterit ovat esillä neljä tuntia, ja tästä neljän tunnin slotista posterin esittelijän tulee olla paikalla tietty ohjelmaan merkitty tunti. Päädyin olemaan posterin luona lähes koko nelituntisen, sekä vielä hieman sen yli, kun keskustelut jatkuivat vielä senkin jälkeen.
Ja kun pitkän päivän jälkeen hain konferenssitoimistosta osallistumistodistuksen, liimattiin siihen kultainen tähti, niinkuin läksyt tehneille kuuluukin. 🙂
Postereiden lisäksi näyttelyhallissa (josta ei saa ottaa kuvia, koska typerät säännöt) on messuosasto, jossa tuotteitaan esittelevät sadat yritykset, aina tutkimuslaitteistojen valmistajista akateemisiin julkaisijoihin, ja koe-eläinten häkkien kuivikkeita tuottaviin firmoihin.
Löysin näyttelystä myös itselleni vara-aivot, kiitos Houstonin Methodist Neurological Instituten.
Ja ai niin, aamulenkillä kiersin tällä kertaa tuon tönön toiselta puolelta:
Synchronised Minds 