Mielimusiikki ja riskinotto

Halko & Kaustila 2015

Riskin hyväksyntä riskin suuruuden funktiona, mielimusiikin ja inhokkimusiikin kuuluessa taustalla (Halko & Kaustila, 2015)

YLE Tiede julkaisi tänään jutun tutkimuksesta, jonka mukaan mielimusiikin kuunteleminen lisää taloudellista riskinottoa. Atso Almila kysäisi Twitterissä, miksi tällaista tutkimusta tehdään, ja lupasin tähän vastata. Koska juttu ei mahdu helposti Twitterin 140 merkkiin, kirjoitan muutamat päällimmäiset ajatukset tänne torkkuvan blogini puolelle.

En ole ollut mukana tässä tutkimuksessa, mutta tunnen kyllä lähes kaikki kirjoittajat. YLEn jutussa viitattiin kahteenkin Maisa Halkon ykköskirjoittamaan artikkeliin, joista toinen on julkaistu Journal of Neuroscience, Psychology and Economicsissa ja toinen PLoS One -lehdessä.

YLEn juttu summaa tutkimuksen tulokset hyvin. PLoS One-artikkelissa oli tutkittu, miten mielimusiikki tai inhokkimusiikki vaikuttaa riskinottoon. Tulokset osoittivat, että mielimusiikkia kuunnellessa osallistujat (teini-ikäisiä) ottivat enemmän riskejä vedonlyöntipelissä kuin silloin, kun taustamusiikkina soi vastenmielinen musiikki. JNPE-artikkelissa taas oli aikuisilla toistettu vastaava koeasetelma fMRI-skannerissa, ja tutkittu, mitkä aivojen osat aktivoituvat enemmän tai vähemmän riippuen riskien ja mahdollisten palkkioiden suuruudesta ja miten musiikki tähän vaikuttaa.

Miksi tällaista sitten tutkitaan? Halutaanko musiikki valjastaa talouden veturiksi tai uhrata musiikillinen nautinto kaupallisuuden alttarille? Twitter-keskustelussa on myös perätty määritelmiä mielimusiikille jne. Yritän vastata, otetaan ensiksi nämä termit.

“Mielimusiikki” oli esim. tässä PLoS One -tutkimuksessa määritelty niin, että osallistujat saivat itse mainita kolme mieluista ja kolme inhokkiartistia / genreä. Tässä tutkimuksessa siis käytettiin kullekin osallistujalle räätälöityä musiikkia, mikä perustuu siihen, että eri ihmisillä voi olla todella erilainen musiikkimaku. Varhaisimmat musiikin vaikutuksia luotaavat tutkimukset ovat käyttäneet tutkijoiden valitsemaa musiikkia, esim. Mozartia, mikä on aiheuttanut ansaittua kritiikkiä tulosten yleistettävyydestä. Monissa musiikin vaikutuksia selvittävissä tutkimuksissa annetaankin nykyään koehenkilöiden vaikuttaa musiikkivalintoihin, koska monet musiikin vaikutuksista (oli kyse sitten kognitiivisista, emotionaalisista tai sosiaalisista vaikutuksista) koetaan voimakkaimmin juuri mielimusiikin kautta. Yhtenä esimerkkinä tästä ns. väreet selkäpiissä, tai erittäin voimakkaan positiiviset musiikilliset tunteet, joita aiheuttavat ihmisille hyvin erilaiset musiikkikappaleet. Musiikkihan ei ole siinä mielessä mikään universaali kieli, että musiikin “merkitykset” muodostuvat paitsi musiiikista itsestään myös kuuntelukontekstin ja yksilöllisten tekijöiden summana.

“Riskinotto” taas on näissä tutkimuksissa taloustieteen ja psykologian termi. Näissä tutkimuksissa käytettyjä pelejä on tutkittu erittäin paljon selvitettäessä mm. sitä, miten pysyvä persoonallisuuspiirre riskinotto, tai toiselta kantilta katsoen menetysten välttäminen on. Tämä psykologian ja taloustieteen välimaasto on erittäin kiinnostavaa tutkimusta, ja tästä aiheesta kannattaa lukea esim. Nobelilla palkitun Daniel Kahnemanin kirja “Thinking Fast and Slow”; se on erinomainen ajattelun oppikirja.

Vihdoin siihen miksi-kysymykseen… Musiikki, sen kuunteleminen ja etenkin harrastaminen vaikuttavat meihin monin tavoin, erittäin perustavanlaatuisesti. Musiikki muokkaa ajatteluamme, se vaikuttaa tunteisiimme, se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Musiikki muovaa aivojamme ja kehojamme. Musiikkia voidaan käyttää terapiavälineenä, mutta myös propagandavälineenä, mainostuksessa ja jopa kidutusvälineenä. Tunnemme kaikki intuitiivisesti musiikin vaikutuksia, mutta vaikutusmekanismien tutkimus on vielä alkutekijöissään, joskin se etenee vauhdilla. Monet mekanismit ovat osoittautuneet paljon monitahoisemmiksi kuin on ajateltukaan, hyvänä esimerkkinä tästä viimeaikaiset suomalaiset surullisen musiikin tutkimukset (mm. tämä sekä tämä), jotka ovat jäsentäneet ja valottaneet tätä kolkkaa musiikin tunnevaikutuksista ja yhteyksistä persoonallisuuspiirteisiin erinomaisesti.

Tutkimusta ei ole tehty siksi, että voitaisiin valjastaa musiikki paremmin toimimaan mainostajien ja markkinatalouden manipulointikeinona. Muzakia ei olisi, ilmiönä eikä firmana, jos emme jo tietäisi, että musiikin soittaminen kauppakeskuksissa ja kaupoissa on taloudellisesti hyvä juttu. Tämä tutkimus auttaa meitä ymmärtämään, miksi näin on. On yllättävää, että taustamusiikki vaikuttaa riskinottokäyttäytymiseen, koska riskinottoa pidetään psykologiassa varsin pysyvänä ominaisuutena. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka tutkimuksessa käytettiin vedonlyöntipeliä, ja tutkimuksen tausta siinä mielessä on taloustieteellinen, ei tätä tarvitse nähdä niin, että ihmisen psykologia olisi jotenkin pelkistetty vain taloudelliseksi päätöksenteoksi. Nämä erilaiset rahapottien jakamista tai vedonlyöntiä koskevat pelit ovat hyviä peilaamaan yleisempiä psykologisia ilmiöitä, kuten sosiaalisten luottamussuhteiden syntyä ja ylläpitämistä tai myös muussa kuin taloudellisessa toiminnassa näkyviä persoonallisuuspiirteitä, kuten halua ottaa riskejä joko suurten voittojen tai menetysten välttämisen toivossa esim. ihmissuhteissa tai työuran suhteen.

Aivotutkimuksessa tavoitteena tutkijoilla on ollut saada kuva näiden psykologisten ilmiöiden taustalla olevista aivomekanismeista. Jälleen kerran, ei kiinnostavaa niinkään ole se, miten aivot reagoivat miellyttävään tai epämiellyttävään musiikkiin, sitä on tutkittu jo muutenkin, eikä ensimmäistä kertaa oltu skannerissa noiden talouspelienkään kanssa. Mutta tuo yllättävä vuorovaikutus oli kiinnostava myös aivomekanismien kannalta: tässä tutkimuksessa ei yllättävää tai uutta ollut niinkään se, mitkä aivojen osista aktivoituivat, vaan se, miten aktivaation taso seuraili riskien suuruutta, ja miten musiikki vaikutti tähän dynamiikkaan.

Musiikkipsykologian tai musiikin neurotieteen tutkimukset ovat useimmiten musiikin ammattilaisille turhauttavaa luettavaa, ja Almilan kysymys tutkimusten merkityksestä esitetään jotakuinkin joka kerta, kun joku alan tutkimuksista julkisuuteen asti päätyy. Opinahjoni seminaareissa oli likipitäen perinne, että kun joku Centre for Music & Sciencen jatko-opiskelijoista kertoi omista eksperimenteistään, joku historiallisen tai vielä historiallisemman musiikkitieteen (nämä olivat tiedekunnan muut tutkimussuunnat, hyvin pienen etnomusikologisen faktion lisäksi) tutkijoista kysyi ensimmäisenä: “What does this have to do with music?” Psykologisessa tutkimuksessa kun musiikkia täytyy väistämättä köyhdyttää, rajoittaa ja survoa sieltä täältä, jotta se sopii edes jollain tavalla tutkimusasetelman tuomiin rajoituksiin. Musiikki on elämää suurempi ilmiö, eikä sen rikkautta koskaan voida näissä tutkimuksissa täysin tavoittaa, mutta sitä on kuitenkin AIVAN PAKKO tutkia, koska se on niin valtavan voimakasta ja tärkeää. Vaikka yksittäiset tutkimukset ovatkin vain ohuita siivuja tästä kokonaisuudesta, tutkimusta on pakko tehdä myös näin, pala kerrallaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s