Korkeakouluvisiota etsimässä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on työstänyt kuluneen vuoden aikana visiota korkeakoulujen kehittämissuunnasta. Vision on tarkoitus ulottua vuoteen 2030, ja visiota varten on pidetty seminaareja ja työpajoja, sekä järjestetty kaksi avointa aivoriihtä verkossa. Tänään oli vuorossa lähinnä sidosryhmille tarkoitettu seminaari, jossa esiteltiin jo loppusuoralle kääntyvää visiotyötä ja osin hahmoteltiin jo vision toteuttamisen ensimmäisiä askeleita. Osallistuin seminaariin saatuani kutsun uuden Nuorten tiedeakatemian jäsenenä (tästä lisää myöhemmin…). Tässä muutamia hajanaisia huomioita.

Taustaksi, vision päälinjoista voi lukea lisää täältä.

  1. OKM ja ministeri Grahn-Laasonen ansaitsevat kiitoksen visiotyön avoimuudesta. Vaikka oletettavasti suurin osa korkeakoulujen henkilökunnasta ei ole visioprosessista kuullutkaan, on kaikilla kuitenkin ollut periaatteessa mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tämä ei ole tyypillistä valtionhallinnossa, mutta toivottavasti esimerkki rohkaisee vastaavaan jatkossakin, ja toivottavasti jatkossa yhä isompi joukko näihin osallistuu. Avoin konsultaatio on tietysti välttämättömyys siksikin, että syntyvä visio rakentuu vahvasti ajatukselle verkostoista, yhteistyöstä ja entistä joustavammasta toiminnasta. Visiota ei siten voi tehdä, saati toteuttaa vain lainsäädäntöä, hallinnollisia rakenteita ja rahoitusmalleja viilaamalla, vaan se vaatii tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja muiden korkeakoulujen parissa toimivien tahojen toimintaa.
  2. Päivän, ja koko visiotyön iskulause tuntuu olevan “mahdollistava lainsäädäntö”. Käytännössä syksyllä aletaan valmistella uutta lakia, joka kattaisi sekä yliopistot että AMK:t, mutta ilmeisesti normitalkoohenkisesti säätelisi toimintaa vähemmän/joustavammin. Tähän kaivattiin konkretiaa, ja itsekin olen pettynyt, jos tämän yhteisen vision sijaan seuraavat pari vuotta korkeakoulusektorin kehittämispanos suuntautuu vääntöön siitä, luetellaanko uudessa laissa sekä kaikki yliopistot että ammattikorkeakoulut vaiko ei kumpiakaan, jne.
  3. Mukana päivässä oli yllättävän paljon samoja henkilöitä kuin 2000-luvun alussa kun viimeksi osallistuin OKM:n seminaareihin aktiivisesti, silloin SYL:n tai JY:n pinssi rinnassa. Tämä kertoo, että ainakaan jatkuvuuden puute ei korkeakoulusektorin kehittämisessä ole ongelma… Monien sidosryhmien puheenvuorotkin kuulostivat varsin tutuilta… Kuten kansliapäällikkö Anita Lehikoinenkin totesi, hyvä, että opiskelijat ovat aktiivisina prosessissa mukana, tulee ainakin jostain tuoreita ajatuksia. Visiotyössä on ilahduttavasti kuultu innoittajina myös ulkomaisia asiantuntijoita, niin tänäänkin.
  4. Tutkimuksesta ei puhuttu ollenkaan (innovaatioista ja teknologiasta vähän). Keskustelun fokus oli, ehkä keskustelijoiden taustojen vuoksi (tämä oli sidosryhmille, henkilöstöjärjestöille jne. suunnattu seminaari), lainsäädännössä, rakenteissa ja ylipäänsä ylätasolla. Onneksi verkkoaivoriihissä oli niitä fasilitoineen Fountain Parkin tj Janne Jauhiaisen esityksen perusteella kuultu myös puheenvuoroja ns. kentältä. Edelleen kuitenkin valitettavasti korkeakoulupolitiikka on ensisijaisesti koulutuspolitiikkaa, ja tiedepolitiikka ei tässäkään visiotyössä ole näyttänyt saaneen tarvitsemaansa huomiota. Tässä on Nuorten tiedeakatemialle vaikuttamistyön paikka.
  5. Vision päälinjoista (lisää osaajia, uutta osaamista, verkostoja ja yhteistyötä) ollaan kentällä pitkälti samaa mieltä. Keinot ja prosessit vision saavuttamiseksi kuitenkin mietityttävät; devil’s in the details.
  6. Kun tavoitteita tarkastelee tutkijan näkökulmasta, ihmetyttää, miten huippututkimuksen, laadukkaan opetuksen, taitavasti räätälöidyn täydennyskoulutuksen, innovaatiotoiminnan tai verkostoitumisen tavoitteita edistäisi parhaiten lain uudistaminen, rakenteelliset uudistukset tai muu poliittisen ohjauksen viilaus. Mikään näistä ei käsittääkseni ole nytkään suoranaisesti toiminnan kehittämisen esteenä. Kehityksen esteenä sen sijaan on, jos yliopistoissa tutkijoilla ei ole aikaa rakentaa yhteistyöverkostoja esim. yritysmaailman kanssa, tai jos toiminta luutuu paikoilleen esim. siksi, että nuorten tutkijoiden urapolut tukkeutuvat, professorikunta vanhenee, ja henkilökunnan aika palaa laitosfuusioissa ja muussa näyttävässä näennäistyössä.
  7. Japanin Yhteiskunta 5.0 on kiinnostava visio. Olisipa Suomellakin sellainen, edes korkeakouluilla.

 

 

 

Advertisements

Arts-based research II – reflections

20161102_100540

Yesterday I posted my initial thoughts on arts-based research, the topic of today’s panel discussion. Here are my brief mental notes from the morning’s event–they are a mixed bag since I wasn’t taking notes.
Continue reading

Social eMotions – sosiaaliset tunteet

Jarkko and Johanna - our dancers/choreographers are also very excited for the project!

Jarkko and Johanna – our dancers/choreographers are also very excited for the project!

Excitement! A new project! We recently got funding for a cool project that combines art and science, and have now started to work on it. We plan to document the two-year process in various ways, including posts in this blog. Our project, ‘Social eMotions’ combines movement research, psychology and contemporary dance. We are funded by the Kone Foundation, which is very exciting for us, as these grants are highly sought after and we are proud to be among the recipients, alongside the crème de la crème of Finnish arts and humanities! According to their definition, they fund “bold initiatives” in research and in the arts. We have five people in the team. The science crew consists of me, Klaus Förger and Maija Niinisalo, and we have worked together on previous behavioural synchrony projects. Our choreographer/dancers are Jarkko Lehmus and Johanna NuutinenContinue reading

Attending and neglecting people

TuusulanjärviThe International Association for the Study of Attention and Performance has organised a bi-annual meeting since 1966, and the newest edition of this series started today in Tuusula, Finland. This year’s conference is themed “Attending and neglecting people”, and as always, it is a small meeting with hand-picked invited speakers, plenty of time for discussion and networking.  Continue reading

Aivoja, aivoja…

SfN LogoMusiikkipsykologian alalla suuret kansainväliset konferenssit ovat sellaisia, mihin tulee jopa 400 osallistujaa ympäri maailman. Neurotieteessä kaikki on suurempaa, ja niinpä ensi viikonloppuna Washingtonissa alkavaan Society for Neuroscience -kokoukseen odotetaankin peräti 30 000 osallistujaa!

Nähtävää ja kuultavaa riittää, viiden päivän aikana on kirjaimellisesti lukematon määrä esitelmiä, symposiumeja ja posterinäyttelyitä. Onneksi järjestäjät ovat teettäneet mm. mobiiliapplikaation, joka auttaa navigoimaan ohjelmapaljoudessa ja valtavassa Walter E. Washington Convention Centerissä. Oma posterishowni on sunnuntaina aamupäivällä, muuten yritän navigoida ohjelmassa itseäni kiinnostavien teemojen äärellä, eli sosiaalista kognitiota, musiikkia ja aivoja, liikettä ja sen sellaista.

Konferenssilla on Twitter-aihetunniste #SfN14 sekä joukko “virallisia” bloggareita, ja moni muu varmasti bloggaa ja raportoi kokouksesta monin tavoin, joten somessakin neurotieteen uusimpien kuulumisten seuraaminen varmasti onnistuu. Itse raportoin kuulumiset (lähes) päivittäin täällä sekä lyhyemmin twitterissä ja Google Plussassa. Kirjoitan tällä kertaa pääosin suomeksi, koska englanniksi tietovirtaa kokouksesta riittää valtavasti.

Dissonanssi

DissonanssiMinulla oli eilen suuri ilo ja kunnia saada “isännöidä” huikea konsertti Meidän Festivaalilla. Konsertissa esiintyivät upea folk-muusikko Sam Amidon, festivaalin isäntä Pekka Kuusisto sekä taitava Kamus-kvartetti. Minun tehtäväni oli puhua musiikista, liikkeestä, tunteista, aivoista ja niin edespäin.

Keikka menee omassa esiintymishistoriassani aivan kärkeen, aina tähänastisen urani huipentuman rinnalle: esiinnyin lapsena UNICEFin lastenkonsertissa Kuopiossa, ja silloin samassa konsertissa esiintyivät myös Gommi ja Pommi, eli M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Continue reading