Learning the brain

OK folk(s), Synchronised Minds turns a new page, along with me starting a new job. I’ll update the info to the about section etc. as soon as possible, but the news is that I’m now working at the Brain Research Unit of the O.V. Lounasmaa Laboratory in the Aalto University. I’m still working on the synchronised minds, although now moving into looking at synchronised brains as well as synchronised bodies, as an evidence of that mindsync. 🙂

I’m working on a project called Brain2Brain, which is an ERC-funded attempt to develop two-person neuroscience (2PN); that is, methods and approaches to study dyads, interacting people, instead of isolated individuals. This is unbelievable exciting and to me a dream job. Although of course it is challenging, as I have not done neuroscientific studies before. I’ve been a participant in many of them, have read many of the papers and even taught my students about the findings, but of course planning and executing a brain study is a different thing. Luckily there is a lot of experienced people around me, so I don’t have to do these alone.

But, I have to learn a lot about the brain and how to study it. I think with the proliferation of neuroscience to all human sciences and also the growing public interest on the topic, it might be of more general interest to figure out how one can learn about the brain. Here are some resources that I’ve found useful in my attempt to gain a better understanding of how the brain works and how it can be studied.

Tutkijan työkalut 2 – käsitekartat

Piiri pieni pyörii…

Olen kirjoittanut käsitekartoista aiemminkin, mutta nyt on aika taas päivittää juttu, koska uusia, aiempaa parempia työkaluja ilmestyy niin taajaan.

Käsitekartta on erinomainen tapa jäsentää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Suosittelemme tutkimuskursseilla käsitekartan tekoa tutkimusprojektin alkuvaiheessa. Silloin siitä on hyötyä esim. tiedonhankinnassa, kun tutkimuksen avainkäsitteet ovat hyvässä järjestyksessä. Samoin käsitekartta auttaa tutkimuskysymysten rajaamisessa, kun käsitekartan hahmottamasta aihepiiristä voi leikata esim. ydinasiaan liittymättömiä “oksia” pois, tai keskittyä vain yhteen kartan haaraan. Samalla kuitenkin kokonaisuus säilyy mielessä ja karttaan onkin hyvä palata tutkimusraporttia kirjoittaessa. Silloin näkee, mitä kaikkia asioita tutkimusprosessin alkuvaiheessa näki aiheeseen liittyvän, ja sitten paremman tiedon varassa voi nähdä, oliko silloinen jäsennys puutteellinen vai onko käsittelystä kenties unohtunut jotain tärkeää.

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo

Tieteellisen tutkimuksen perusteet -kurssilla (MUPP011) on seuraavana tehtävänä dispositio ja alustava kirjallisuusluettelo. Tässä hieman selvitystä siitä, mistä näissä on kyse.

Dispositiolla tarkoitetaan jäsentelyä. Termi on latinaa ja tarkoittaa klassisessa retoriikassa puheen jäsennystä, sen eri osien (exordium, narratio, partitio, confirmatio, refutatio, peroratio) järjestystä. Termi on sittemmin laajentunut kattamaan myös kirjoitettua argumentaatiota.

Dispositio on siis muutakin kuin sisällysluettelo, saati listaus käsiteltävistä asioista satunnaisessa järjestyksessä. Samasta aiheesta voidaan tehdä monenlaisia tekstejä, asiat voidaan käsitellä eri järjestyksessä, riippuen tekstin tavoitteesta ja valitusta näkökulmasta. Dispositiota tehtäessä kirjoittajan/puhujan on valittava, etenekö hänen argumentaationsa esimerkiksi kronologisesti tai systemaattisesti (1). Dispositiota laadittaessa on siis syytä kaivella esiin muistiinpanot parin viikon takaa ja pohtia vielä minkälaiseksi teesiksi tutkimuskysymys olisi tiivistettävissä, ja mitä todisteita teesin tueksi olisi syytä vyöryttää, mitä vastaväitteitä kumota ja missä järjestyksessä kaikki tämä olisi vaikuttavinta esittää.

Kirjallisuusluettelo on tässä vaiheessa alustava. Se tarkoittaa sitä, että luettelo täydentyy matkan varrella, ja etenkin kun tutkimuksesta aletaan muokata kirjallista seminaarityötä, lähteitä tulee lisää ja samalla osa turhiksi osoittautuneita voi karsiutua pois. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pyrittävä sellaiseen luetteloon, jonka pohjalta esitetyn disposition mukainen argumentaatio voitaisiin uskottavasti esittää.

Kirjallisuuden etsiminen ja valitseminen on ensikertalaiselle tietysti hankalaa. Tätä varten onkin järjestetty ryhmäohjausta (varaa aikasi työhuoneen oven vieressä olevasta kalenterista). Tässä vaiheessa on hyvä lähteä liikkeelle oman aihepiirin perusteoksista, jopa ensyklopediat tai vastaavat voivat antaa yleiskuvan aiheesta ja siinä käytetyistä käsitteistä. Näistä käsitteistä muokataan hakusanoja tiedonhankintaa varten. Tiedonhankintakoulutus on tässä syytä käyttää hyväksi, sillä systemaattisuus on tässä ehdoton hyve.

Löydettyyn kirjallisuuteen kannattaa ensiksi sukeltaa pintaa myöten liukuen, muistiinpanoja tehden ja arvioiden tekstien sisältöä ja merkitystä yleisellä tasolla. Tässä vaiheessa on hyvä lukea tiivistelmiä, johdantoja, johtopäätöksiä sekä lähdeluetteloita. “Kannesta kanteen” -lukeminen ei tässä vaiheessa kannata. Muistiinpanojen tekeminen ja käsitekartan täydentäminen auttavat tässä vaiheessa aihepiirin hahmottamista. Erityisen tärkeää on tehdä täsmälliset muistiinpanot lähdeviitteistä. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin tehdä tätä vaihetta uudelleen sitten puolen vuoden päästä, kun seminaarityön lähdeviitteisiin pitää löytää aikakausjulkaisun numero tai artikkelin tai tietyn sitaatin sivunumero. Lähdeviitteiden hallinnassa kannattaa käyttää esim. RefWorks-ohjelmaa.

1) Suominen, Jaakko (2003). Disposition tehtävä ja merkitys. Digitaalisen kulttuurin proseminaari 2003-2004. <http://www.tuug.fi/~jaakko/opetus/prose2003-2004/dispositio.html>

Korppi ja eHOPS

Kaikki opiskelijat tekevät nykyään henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS). Tämä suunnitelma tehdään opintotietojärjestelmä Korpissa sähköisesti (eHOPS). Systeemi on hankala käyttää ja esimerkiksi sivuaineopintojen lisäämisessä on monia vaiheita, joista osa on suorastaan epäloogisia. Yritän tässä selvittää tuon sivuaineopintojen lisäämisen sekä valmiin suunnitelman saamisen ohjaajalle hyväksyttäväksi. Yhtenä ongelmana ohjeiden antamisessa on se, että Korppi näyttää erilaiselta opettajalle kuin opiskelijalle, joten alla olevat ruutukaappaukset ovat lähinnä suuntaa-antavia.

Google Wave – first impressions

The long-awaited Google Wave invitation finally arrived this week. We had talked about it with Olivier, as judging by the previews, it looked like just the tool for our research group’s planning and communication needs.

Google Wave has been hyped up and so the queue to get to test it was long. And it seems people are desperate to get in on the fun as early as possible, and therefore the competition for invites was fierce, and lots of phishing sites and other scams were quickly setup. Email and twitter ID’s of those who were foolish enough to give out their details to websites promising invites in return of those details and re-tweeting the site URL were harvested – I’m not sure for what purpose, to be sold to spammers, I suppose. 

Musiikkia tiedelingossa

Yksi YLE:n parhaista podcasteista on Tiedelinko – tiedemakasiiniohjelma, jossa on haastatteluita, juttuja ja uutisia tieteenalojen laidasta laitaan. Ohjelmassa on käsitelty musiikintutkimusta useaan otteeseen, ja monet huippuyksikön tutkijoista ovat olleet radioaalloilla kertomassa tutkimuksistaan.

Viimeaikaisissa jaksoissa on kuultu mm. Miika Lemistä puhumassa musiikin aivotutkimuksesta EEG:n avulla (jakso Musiikin tutkimusta aivoissa ja konserttisaleissa) sekä Minna Huotilaista ja Riia Milovanovia puhumassa musiikin vaikutuksista tarkkaavaisuuteen ja vieraiden kielten oppimiseen (jakso Muikkukantojen kehityksestä, jossa segmentti näistä aiheista). Ohjelmat ovat YLE Areenassa vain rajatun ajan, joten kannattaa laittaa tuo podcast tilaukseen ja seurata tiedeuutisia huippuvuorilta musiikin havaitsemisen kautta Jane Austeniin.

(Kertoo ehkä jotain siitä, miten radionkuuntelu on muuttunut, että vasta näitä linkkejä hakiessani tulin edes ajatelleeksi, että kyse on YLEn Radio Ykkösen ohjelmasta. En itse asiassa edes tiedä, mitä radiokanavia YLEllä ylipäänsä on… Selaan vain Areenaa aihepiiri ja ohjelma kerrallaan. Vieläkään mulla ei ole hajua siitä, milloin Tiedelinko oikeasti esitetään radiossa, koska kuuntelen näitä tosiaan podcasteina, jotka päivittyvät iPodiin aina akkujen lataamisen yhteydessä.)

Musiikki ja tunteet – universaaleja?

Jatkoa edelliseen postaukseen musiikkiin ja tunteisiin liittyen. Musiikkia on (virheellisesti) kutsuttu universaaliksi kieleksi, sen perusteella, että musiikki olisi kielistä poiketen “ymmärrettävissä” yli kieli- ja kulttuurirajojen. Musiikeissa on kuitenkin paljon merkityksiä, jotka eivät tyyliin vihkiytymättömälle avaudu, ja musiikin välittämien merkitysten kenttä on syvä, laaja ja monitasoinen. Yksi näistä merkityksen kehistä on tunnekaraktäärin tunnistaminen musiikista, ja tästä Jonna alustikin viime viikolla. Aiheesta on tehty myös joitain kulttuurienvälisiä tutkimuksia, pari viikkoa sitten julkaistiin niistä viimeisin.

Tom Fritzin vetämässä tutkimushankkeessa vertailtiin saksalaisten ja kamerunilaisen Mafa-kansan edustajien reaktioita musiikkiin. Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että myös länsimaisen musiikin vaikutuspiirin ulkopuolella olevat Mafat tunnistavat länsimaisesta musiikista ilon, surun ja pelon tunteita. Toisessa kokeessa sekä länsimaista että mafamusiikkia muunnettiin dissonoivammaksi – molempien ryhmien edustajat ilmaisivat pitävänsä muokkaamattomasta versiosta enemmän kuin muokatusta.

Kulttuurienvälisen tutkimuksen vaikeudet ovat moninaiset, ja ensiksi täytyy nostaa hattua sille, että tämän tutkimuksen vaatima vaiva on nähty ja tulokset saatettu julkisuuteen. Juttelin Tomin kanssa viime keväänä pian reissun jälkeen, ja monia mielenkiintoisia juttuja oli tältä tutkimusmatkalta mukaan tarttunut. Tulokset tiivistettyinä esim. tämän blogin sivuille pariin lauseeseen antavat tutkimuksesta ehkä vaisun kuvan. Käsittääkseni lisää on kuitenkin jo tulossa, ja välillä toki itsestäänselviltäkin tuntuvat tulokset täyty käydä “kentällä” todentamassa.

Artikkelin sähköinen versio löytyy täältä. (PDF tarjolla JY:n verkosta surffaaville) Cognitive Daily -blogi käsitteli aihetta joku aika sitten.

Suomen Kansan eSävelmät

Laitos oli taas tänään hienosti esillä Helsingin Sanomissa, kun Pirkko Kotirinta kertoo kulttuurisivujen jutussaan eSävelmät-tietokannasta ja sen käyttömahdollisuuksista.

Esavelmat on Ilmari Krohnin toimittama kokoelma digitalisoituna. Kokoelma on toiminut lähinnä musiikin sisältöhaun testimateriaalina, mutta nyt se on verkossa, ja vihdoin muodossa, jossa sitä voivat nyt helpommin hyödyntää myös esim. kansanmusiikintutkijat. Kokoelman digitaalisuus mahdollistaa monenlaiset kokoelmatason analyysit, joiden myötä voi avautua mielenkiintoisia yhteistyömahdollisuuksia kansanmusiikintutkijoiden ja esim. kognitiotutkijoiden välille.

Music and consumer behaviour

The theme of this Thursday’s Empirical Music Research Colloquium was Music and Consumer Behaviour. We had a presentation by Sam Down (his brief below) and also progress reports by Sanna Toivola and Saara Kuukka.