Dissonanssi

DissonanssiMinulla oli eilen suuri ilo ja kunnia saada “isännöidä” huikea konsertti Meidän Festivaalilla. Konsertissa esiintyivät upea folk-muusikko Sam Amidon, festivaalin isäntä Pekka Kuusisto sekä taitava Kamus-kvartetti. Minun tehtäväni oli puhua musiikista, liikkeestä, tunteista, aivoista ja niin edespäin.

Keikka menee omassa esiintymishistoriassani aivan kärkeen, aina tähänastisen urani huipentuman rinnalle: esiinnyin lapsena UNICEFin lastenkonsertissa Kuopiossa, ja silloin samassa konsertissa esiintyivät myös Gommi ja Pommi, eli M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Continue reading

Plussaa

Google Plus logo
Sosiaalisen median kentälle rynnisti kesällä uusi tulokas, kun Googlen uusin viritys, Google+ avattiin. Kuten sittemmin hiljaisesti kuopattuun sähköpostinkorvaaja Google Waveen, oli myös plussaan valtava käyttäjäryntäys, vaikka se oli ja on vielä keskeneräinen. Mukaan pääsi vain kutsuttuna, ja kutsuja oli liikkeellä rajattu määrä. Nyt mukaan pääsee ilman kutsuakin. Mitäpä sosiaalinen verkostopalvelu olisikaan ilman käyttäjien sosiaalista verkostoa.

Mihin sitten tarvitaan uutta systeemiä, kun meillä on jo facebook, Twitter ja muut? Mielestäni plussassa on näihin verrattuna muutamia etuja, jotka tekevät siitä käyttökelpoisen työvälineen niin opetus- kuin tutkimustyössäkin. Kokeilemme plussaa yhdellä kurssilla paraikaa, joten ajattelin listata tähän hieman alustavia ajatuksia siitä, miten palvelua voisi yliopistolla hyödyntää.

Opetus- ja tutkimuskäyttö?

Plussan käyttöön on paljon ohjeita ja tutoriaaleja, hyvä paikka aloittaa on Googlen oma demo.

Yksi plussan houkuttelevista ominaisuuksista on se, että kontaktien jako eri piireihin (Circles) on tehty helpoksi, ja samoin on helppo hallita, mitä minkäkin piirin kanssa tekee. Näin voi esimerkiksi koota tutkimusprojektiryhmän tai kurssilaiset omaksi piirikseen ja touhuta keskenään ilman, että esimerkiksi kavereiden tai perheenjäsenten viestivirta tukkeutuisi tästä viestinnästä. Tämä on itselleni se “killer feature”, joka houkuttaa plussan käyttöön.

Toisaalta plussaa voi käyttää hieman Twitterin tapaan, eli voi jakaa linkkejä ja päivityksiä julkisesti ja toisaalta lukea muiden julkisia päivityksiä ilman, että näiden suhteiden tarvitsee olla vastavuoroisia. Tämä tarkoittaa, että Google+ toimii tietolähteenä ja uutiskanavana Twitterin tavoin, mutta sillä lisäyksellä, että plussassa kommentointi ja keskustelu onnistuu paremmin, ilman merkkirajoituksia ja selkeästi kommenttiketjuksi jäsentyen.

Näiden “rakenteellisten piirteiden” lisäksi plussan tietyt toiminnot tekevät siitä kiinnostavan työkalun. Videochattiin voi kutsua koko kurssin tai ryhmän samalla kertaa, ja nyt mukana on myös ruudunjako ja Google Docsin käyttö. Näin voi esimerkiksi luennoida/demonstroida asioita ryhmälle tai kirjoittaa ja suunnitella yhdessä.

Plussan miinukset

Itselleni yllätys ja monille pettymys on ollut se, että Google+ ei vielä kutsumenettelyn loppumisen jälkeenkään ole Google Apps -käyttäjien saatavilla. Näin ollen yliopiston opiskelijat eivät pääsekään Isa-postin mukana tulleen Google-profiilin kautta plussaan, vaan heidän täytyy sitä varten avata erillinen gmail-tili tai muu rinnakkainen google-profiili, jonka kautta pääsy sitten järjestyy. On syystäkin kummasteltu, miksi Google on rajannut kuumimman tuotteensa juuri maksavien asiakkaidensa ulottumattomiin. Meille tämä aiheutti vaikeuksia, kun tapaaminen piti käyttää tilien luomiseen ja kirjautumisongelmien setvimiseen sen sijaan, että olisi voitu pohtia, mitä plussassa sitten porukalla tekisimme.

 

Google+ vs. Facebook

Jalkapallo vai pituushyppy? Sosiaalisissa verkostopalveluissa ei ole niinkään kyse joko-tai -valinnoista, vaan yhä useammat ovat tavalla tai toisella läsnä useissa palveluissa. Nämä kuitenkin täydentävät toisiaan. LinkedIn ja Facebook ovat erilaisia, ja niin on myös Google+ näistä poikkeava. Käyttäjän näkökulmasta kysymys on siitä, missä ja minkälaisiin asioihin aikaansa haluaa käyttää. Kilpailun kiristyminen hyödyttää kuluttajaa, koska palveluiden laatu ja tominnallisuus paranevat, eikä useimmille ole ongelmaa siinä, että käy työasioista keskusteluja ammatillisessa verkostossaan LinkedInissä, postailee kissavideoita Facebookiin ja videochattaa Plussassa. Lisäksi on sovelluksia kuten Hootsuite tai Seesmic, joilla voi hallita läsnäoloaan useammissa verkostoissa ja esimerkiksi lähettää saman viestin kaikille kanaville.

Yritysten kilpailussa kyse on paljosta muustakin kuin vain sivustojen käyttäjämääristä tai mainostuloista. FB ja Google ovat jättiläisiä, jotka molemmat haluavat tulla internetin kuninkaiksi. Facebook haluaa tehdä kaikesta netin käytöstä sosiaalista ja FBn kautta jaettua, Google taas hakee sosiaalisesta potkua tavoitteeseensa järjestää kaikki maailman tieto. Kilpailussa mahdollisia häviäjiä ovat lähinnä pienemmät verkostopalvelut, joilla ei ole resursseja vastata tähän kilpavarusteluun.

Syksyä kohti

Harmaa meri

Blogi herää taas hiljaiselon jälkeen… Erityisesti loppukesä oli kirjoittamisen aikaa, väitöskirjan hahmoa tuli nakuteltua esiin siitä graniittilohkareesta, jolta se projekti vielä keväälläkin näytti. Tietokone talttana ja oma otsa vasarana, läpi harmaan kiven jne.

Syksy tarkoittaa tietysti myös uutta akateemista vuotta, uusia opiskelijoita ja uusia kursseja. Keräilen opetukseen ja tutkimukseen liittyviä juttuja tähän blogiin tänäkin vuonna, sen verran minkä voimavarat ja aika myöten antavat. Vuoden kurssiuutuuksia ovat Opintojen suunnittelu (MUSY001) sekä Musiikillinen kommunikaatio: musiikin esittäminen (MUSA061). “Klassikot” eli Tieteellisen tutkimuksen perusteet (MUPP011) ja Kognitiivisen musiikintutkimuksen perusteet (MUSP041) ovat tänäkin vuonna ohjelmassa. Viime vuonna käynnistetty Musiikin sosiaalinen kognitio (MUSS044) on suoritettavissa oppimistehtävin.

Kuten aiemminkin, käytän kurssien koodeja postausten tunnisteina, näin ollen esimerkiksi kategoria- tai tagipilvestä tuossa oikeassa sivupalkissa pitäisi helposti löytää kaikki tiettyä kurssia koskevat postaukset.

Tänä vuonna uudistetaan musiikin laitoksen opetussuunnitelmat. Tämä OPS-työ on jo käynnistynyt ja lähtee liikkeelle FM- ja HuK-tutkintojen yleistavoitteista. Tältä osin saamme suuntaviivoja myös tiedekunnalta, mutta oppiaineessa täytyy tietysti nämä lähtökohdat miettiä itse. Näistä yleistavoitteista johdetaan sitten opintokokonaisuuksien ja yksittäisten opintojaksojen tavoitteet. Lisäksi on tarkoitus suunnitella kurssien kuormittavuus ja mitoitus aiempaa paremmin. Tässä työssä alumnien ja nykyisten opiskelijoiden osallistuminen on tietysti valtavan tärkeää. Palaan tämän työn etenemiseen blogissa vuoden aikana.

Sosiaalisen median ja tietoteknisten työkalujen hyödyntäminen niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin jatkuu edelleen ja kokeiluja tällä saralla tehdään tänäkin vuonna. Uutena välineenä on mukaan tullut Google+, jonka opetuskäyttöä kokeillaan Opintojen suunnittelu -kurssilla. Wikit ja muut ovat aiempien kokemusten rohkaisemana edelleen mukana. Näiden kokeilujen yhtenä tarkoituksena on edistää vuorovaikutusta paitsi kurssien “sisällä” myös niiden ulkopuolelle. Eli tämänkin vuoksi toivon tähänkin blogiin paljon kommentteja ja kysymyksiä.

Innokasta syksyn alkua!

Tutkijan työkalut 2 – käsitekartat

Käsitekartta ajatusten jäsentämisestä

Piiri pieni pyörii…

Olen kirjoittanut käsitekartoista aiemminkin, mutta nyt on aika taas päivittää juttu, koska uusia, aiempaa parempia työkaluja ilmestyy niin taajaan.

Käsitekartta on erinomainen tapa jäsentää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Suosittelemme tutkimuskursseilla käsitekartan tekoa tutkimusprojektin alkuvaiheessa. Silloin siitä on hyötyä esim. tiedonhankinnassa, kun tutkimuksen avainkäsitteet ovat hyvässä järjestyksessä. Samoin käsitekartta auttaa tutkimuskysymysten rajaamisessa, kun käsitekartan hahmottamasta aihepiiristä voi leikata esim. ydinasiaan liittymättömiä “oksia” pois, tai keskittyä vain yhteen kartan haaraan. Samalla kuitenkin kokonaisuus säilyy mielessä ja karttaan onkin hyvä palata tutkimusraporttia kirjoittaessa. Silloin näkee, mitä kaikkia asioita tutkimusprosessin alkuvaiheessa näki aiheeseen liittyvän, ja sitten paremman tiedon varassa voi nähdä, oliko silloinen jäsennys puutteellinen vai onko käsittelystä kenties unohtunut jotain tärkeää.

Continue reading

Cross-cultural experiments

Cross-cultural experiments mind mapToday we had an afternoon session on cross-cultural experiments in music cognition. This lecture was part of the course “Music, Culture & Cognition”, that in turn is one of the specialization topics of the Music, Mind and Technology master’s program.

I’m trying to avoid PowerPoints lately, and so I organised the talk around a mind map that I had originally prepared for the same course two years ago. Unfortunately wrodpress.com won’t allow me to embed the map here, but you can browse it in MindMeister.

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Icons

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Continue reading

Why digging up primary sources is important?

When writing a thesis, a chore that always takes more time than predicted is building the bibliography. Even with good software to manage your citations and references (EndNote, RefWorks, JabRef etc.), peppering your text with references and engaging in discussion with your sources takes time. (I often wonder how it was even possible to do research before ScienceDirect, BibTex and Google Scholar).

A researcher is a part of a network and a link in a chain. We build on other researchers’ work and provide a service of collating information from numerous sources, making interpretations and value-based judgments on the way. Some papers wind up being generally accepted as “canonical” in the field, these are the ones read by every journal club and quoted in every paper and thesis on the topic. Others are forgotten or live on as curiosities, mentioned for entertainment value or as “sign of the times past”.

Continue reading