Aivoja, aivoja…

SfN LogoMusiikkipsykologian alalla suuret kansainväliset konferenssit ovat sellaisia, mihin tulee jopa 400 osallistujaa ympäri maailman. Neurotieteessä kaikki on suurempaa, ja niinpä ensi viikonloppuna Washingtonissa alkavaan Society for Neuroscience -kokoukseen odotetaankin peräti 30 000 osallistujaa!

Nähtävää ja kuultavaa riittää, viiden päivän aikana on kirjaimellisesti lukematon määrä esitelmiä, symposiumeja ja posterinäyttelyitä. Onneksi järjestäjät ovat teettäneet mm. mobiiliapplikaation, joka auttaa navigoimaan ohjelmapaljoudessa ja valtavassa Walter E. Washington Convention Centerissä. Oma posterishowni on sunnuntaina aamupäivällä, muuten yritän navigoida ohjelmassa itseäni kiinnostavien teemojen äärellä, eli sosiaalista kognitiota, musiikkia ja aivoja, liikettä ja sen sellaista.

Konferenssilla on Twitter-aihetunniste #SfN14 sekä joukko “virallisia” bloggareita, ja moni muu varmasti bloggaa ja raportoi kokouksesta monin tavoin, joten somessakin neurotieteen uusimpien kuulumisten seuraaminen varmasti onnistuu. Itse raportoin kuulumiset (lähes) päivittäin täällä sekä lyhyemmin twitterissä ja Google Plussassa. Kirjoitan tällä kertaa pääosin suomeksi, koska englanniksi tietovirtaa kokouksesta riittää valtavasti.

Advertisements

Dissonanssi

DissonanssiMinulla oli eilen suuri ilo ja kunnia saada “isännöidä” huikea konsertti Meidän Festivaalilla. Konsertissa esiintyivät upea folk-muusikko Sam Amidon, festivaalin isäntä Pekka Kuusisto sekä taitava Kamus-kvartetti. Minun tehtäväni oli puhua musiikista, liikkeestä, tunteista, aivoista ja niin edespäin.

Keikka menee omassa esiintymishistoriassani aivan kärkeen, aina tähänastisen urani huipentuman rinnalle: esiinnyin lapsena UNICEFin lastenkonsertissa Kuopiossa, ja silloin samassa konsertissa esiintyivät myös Gommi ja Pommi, eli M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Continue reading

Week 1 of the Academic Writing Month

Or, it has actually been 11 days, but I started a bit late, so this was the first full week for me.

In the previous post, I said I’d be working on three papers and the thesis. I’ve got the Current Study, the Recent Study, and the Old Study. Of the Current Study, I wanted to achieve a full draft that I could send forward internally to others in the group. Here I’m not going to be the first author, but have promised to draft some bits. In the Recent study, we already have a draft but it requires heavy editing and possibly some analysis, and the aim was to be able to submit this by the end of the month. Finally, the Old Study is something I’ve sat on for a while, it’s a part of the thesis and just needs to be spun off as an article.

So, here’s what happened on the first week.

Continue reading

Musiikintutkijoiden valtakunnallinen symposium

Monitieteinen musiikintutkimus

Viime viikolla järjestimme Jyväskylässä Musiikintutkijoiden valtakunnallisen symposiumin. Nyt jo 16. kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen musiikintutkijat ympäri Suomen. Tapahtuman järjestämisvuoro kiertää toisaalta musiikintutkimusta harjoittavien yliopistollisten laitosten kesken ja toisaalta Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen etnomusikologisen seuran välillä. Tällä kertaa siis vuorossa olivat Jyväskylä ja SES.

Symposiumissa oli ohjelmaa kolmena päivänä, keskiviikosta perjantaihin. Tämän lisäksi keskiviikon keynote-puhuja, prof. Timothy Rice piti valtakunnallisen tohtorikoulun opiskelijoille menetelmäworkshopin tiistaina. Kun lisäksi viikolla nähtiin kolme musiikin laitoksen väitöstilaisuutta, oli kyseessä melkoinen hulinaviikko!

Tapahtumien tiivistymisessä yhdelle viikolle on toki hyviäkin seurauksia. Kaksi vastaväittäjistä, Professorit Jane Davidson ja Richard Parncutt toimivat myös symposiumin keynote-puhujina. Symposiumissa oli noin 70 esitelmää. Esitelmien aiheiden kirjo oli laaja, ulottuen musiikkikasvatuksesta ja musiikkiterapiasta musiikin kehollisuuteen, musiikin historiaan, kulttuuriseen musiikintutkimukseen, etnomusikologiaan ja musiikkipsykologiaan. Symposium oli siis oiva näyte siitä, että Suomen musiikintutkimus on, kuten prof. Parncutt esitelmässään totesi, laaja-alaista eikä yhden näkökulman dominoimaa niinkuin monessa muussa maassa.

Symposiumin ohjelma ja abstraktit löytyvät symposiumin kotisivuilta, jos näin jälkikäteen kiinnostaa nähdä, mitä tarjolla oli. Parikymmentä esitelmöitsijää halusi työnsä myös konferenssijulkaisuun. Proceedings haluttiin tällä kertaa toimittaa nopeasti, niin että se olisi käytettävissä jo symposiumin aikana. Julkaisu aukesikin verkossa keskiviikkona symposiumin avajaisten aikoihin. Konferenssijulkaisu löytyy täältä.

Symposiumin ohjelmassa oli esitelmien ja kutsuvierasluentojen lisäksi myös paneelikeskusteluja ja tietysti iltaohjelmaa. Raportoin kutsuvierasesitelmistä ja mm. perjantain paneelista musiikkitieteen twitter-tilillä. Henna Peltola kirjoitteli tuntemuksiaan Symposiumin facebook-ryhmään.

Viikko oli kaiken kaikkiaan erittäin innostava ja ajatuksia herättävä, on hienoa nähdä, miten laaja ja korkeatasoinen suomalaisen musiikintutkimuksen taso on!

Plussaa

Google Plus logo
Sosiaalisen median kentälle rynnisti kesällä uusi tulokas, kun Googlen uusin viritys, Google+ avattiin. Kuten sittemmin hiljaisesti kuopattuun sähköpostinkorvaaja Google Waveen, oli myös plussaan valtava käyttäjäryntäys, vaikka se oli ja on vielä keskeneräinen. Mukaan pääsi vain kutsuttuna, ja kutsuja oli liikkeellä rajattu määrä. Nyt mukaan pääsee ilman kutsuakin. Mitäpä sosiaalinen verkostopalvelu olisikaan ilman käyttäjien sosiaalista verkostoa.

Mihin sitten tarvitaan uutta systeemiä, kun meillä on jo facebook, Twitter ja muut? Mielestäni plussassa on näihin verrattuna muutamia etuja, jotka tekevät siitä käyttökelpoisen työvälineen niin opetus- kuin tutkimustyössäkin. Kokeilemme plussaa yhdellä kurssilla paraikaa, joten ajattelin listata tähän hieman alustavia ajatuksia siitä, miten palvelua voisi yliopistolla hyödyntää.

Opetus- ja tutkimuskäyttö?

Plussan käyttöön on paljon ohjeita ja tutoriaaleja, hyvä paikka aloittaa on Googlen oma demo.

Yksi plussan houkuttelevista ominaisuuksista on se, että kontaktien jako eri piireihin (Circles) on tehty helpoksi, ja samoin on helppo hallita, mitä minkäkin piirin kanssa tekee. Näin voi esimerkiksi koota tutkimusprojektiryhmän tai kurssilaiset omaksi piirikseen ja touhuta keskenään ilman, että esimerkiksi kavereiden tai perheenjäsenten viestivirta tukkeutuisi tästä viestinnästä. Tämä on itselleni se “killer feature”, joka houkuttaa plussan käyttöön.

Toisaalta plussaa voi käyttää hieman Twitterin tapaan, eli voi jakaa linkkejä ja päivityksiä julkisesti ja toisaalta lukea muiden julkisia päivityksiä ilman, että näiden suhteiden tarvitsee olla vastavuoroisia. Tämä tarkoittaa, että Google+ toimii tietolähteenä ja uutiskanavana Twitterin tavoin, mutta sillä lisäyksellä, että plussassa kommentointi ja keskustelu onnistuu paremmin, ilman merkkirajoituksia ja selkeästi kommenttiketjuksi jäsentyen.

Näiden “rakenteellisten piirteiden” lisäksi plussan tietyt toiminnot tekevät siitä kiinnostavan työkalun. Videochattiin voi kutsua koko kurssin tai ryhmän samalla kertaa, ja nyt mukana on myös ruudunjako ja Google Docsin käyttö. Näin voi esimerkiksi luennoida/demonstroida asioita ryhmälle tai kirjoittaa ja suunnitella yhdessä.

Plussan miinukset

Itselleni yllätys ja monille pettymys on ollut se, että Google+ ei vielä kutsumenettelyn loppumisen jälkeenkään ole Google Apps -käyttäjien saatavilla. Näin ollen yliopiston opiskelijat eivät pääsekään Isa-postin mukana tulleen Google-profiilin kautta plussaan, vaan heidän täytyy sitä varten avata erillinen gmail-tili tai muu rinnakkainen google-profiili, jonka kautta pääsy sitten järjestyy. On syystäkin kummasteltu, miksi Google on rajannut kuumimman tuotteensa juuri maksavien asiakkaidensa ulottumattomiin. Meille tämä aiheutti vaikeuksia, kun tapaaminen piti käyttää tilien luomiseen ja kirjautumisongelmien setvimiseen sen sijaan, että olisi voitu pohtia, mitä plussassa sitten porukalla tekisimme.

 

Google+ vs. Facebook

Jalkapallo vai pituushyppy? Sosiaalisissa verkostopalveluissa ei ole niinkään kyse joko-tai -valinnoista, vaan yhä useammat ovat tavalla tai toisella läsnä useissa palveluissa. Nämä kuitenkin täydentävät toisiaan. LinkedIn ja Facebook ovat erilaisia, ja niin on myös Google+ näistä poikkeava. Käyttäjän näkökulmasta kysymys on siitä, missä ja minkälaisiin asioihin aikaansa haluaa käyttää. Kilpailun kiristyminen hyödyttää kuluttajaa, koska palveluiden laatu ja tominnallisuus paranevat, eikä useimmille ole ongelmaa siinä, että käy työasioista keskusteluja ammatillisessa verkostossaan LinkedInissä, postailee kissavideoita Facebookiin ja videochattaa Plussassa. Lisäksi on sovelluksia kuten Hootsuite tai Seesmic, joilla voi hallita läsnäoloaan useammissa verkostoissa ja esimerkiksi lähettää saman viestin kaikille kanaville.

Yritysten kilpailussa kyse on paljosta muustakin kuin vain sivustojen käyttäjämääristä tai mainostuloista. FB ja Google ovat jättiläisiä, jotka molemmat haluavat tulla internetin kuninkaiksi. Facebook haluaa tehdä kaikesta netin käytöstä sosiaalista ja FBn kautta jaettua, Google taas hakee sosiaalisesta potkua tavoitteeseensa järjestää kaikki maailman tieto. Kilpailussa mahdollisia häviäjiä ovat lähinnä pienemmät verkostopalvelut, joilla ei ole resursseja vastata tähän kilpavarusteluun.

Musiikkikasvatuksesta Twitterissä

musedchat twitterissä

#musedchatin viestivirtaa

Ajatttelin seuraavassa työkalut-sarjan osassa käsitellä ns. sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä, koska ainakin itselleni Twitteristä on muodostunut tärkeä työkalu ja tietolähde. Tämä postaus on vähän varaslähtö, mutta asia ansaitsee enemmänkin kirjoittelua.

Myös opettajat ja kasvatusalan ammattilaiset ovat ottaneet Twitterin työkalukseen ammatillisessa verkostoitumisessa, kehitystyössä ja vertaistuen lähteenä. Sen lisäksi, että opettajat käyvät vapaamuotoisia keskusteluita, jakavat vinkkejä ja kysyvät verkostoltaan kysymyksiä, joka päivä käydään myös “ohjatusti” kasvatusaiheisia Twitter-chatteja, näistä yhtenä musiikkikasvatukseen liittyvä #musedchat.

Harmittavasti Suomen aikaa keskellä yötä käytävä tunnin mittainen keskustelu päätyi äänestyksen jälkeen käsittelemään tänä aamuna kysymystä siitä, mitkä ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tärkeimmät musiikkikasvatusinnovaatiot. Pääosin koulujen musiikinopettajista koostuva joukko oli ehkä yllätyksettömästi yhtä mieltä siitä, että nämä liittyvät musiikkiteknologian käyttöön musiikinopetuksessa. Joskin aiheellisesti monet korostivat, että “teknologia” sinänsä ei vielä ole pedagoginen innovaatio, ja että teknologia ei pysty paikkaamaan opettajan ammattitaitoa. Kuitenkin monet omiin kokemuksiinsa vedoten totesivat, että musiikinopetuksessa on siirrytty oppilaslähtöisempään, luovempaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan, pitkälti teknologian käyttöönoton myötä.

Innostavia kokemuksia, ja vaikka itse luin tuon viestivirran vasta jälkikäteen, olen osallistunut muihin vastaaviin chatteihin aiemmin, ja niiden myötä linkittynyt Twitterin kautta kiinnostaviin tyyppeihin. Tukea uusille ideoille ja työlle on saatu ja annettu. Twitter onkin ehkä tärkein yksittäinen työväline oman ammatillisen oppimisverkoston (professional learning network, PLN) luomisessa. Tämä vertaisverkosto ylittää organisaatiorajat ja muodostaa ymmärtävän työyhteisön. Musiikinopettajia on koulussa tyypillisesti yksi tai kaksi, mutta Twitterin ja oman PLN:nsä kautta hän voi olla osa satojen musiikinopettajien “työpaikkaa”.

(Twitterissä viestejä voidaan suodattaa avainsanojen (ns. hashtag) avulla. Twitter-chatissa chattiin lähtettäviin viesteihin lisätään avainsana, esim. #musedchat, ja kun sitten Twitter-lukijaan avaa päivittyvän haun, joka näyttää viestivirrasta vain ne viestit, joissa tuo avainsana esiintyy, voi Twitteriä käyttää kuten mitä tahansa chattia. Bonuksena kuitenkin se, että avoimessa Twitter-ympäristössä viestit leviävät chattihuonetta laajemmalle, ja keskusteluun voi tempautua mukaan ihmisiä, joita ei suljettuun chattiin kukaan olisi älynnyt erikseen kutsua.)

Lukuvuosi 2010-2011

Puolukat Uusi lukuvuosi on alkamassa ja kurssit käynnistymässä. Musiikkitieteen uusi, uljas vuosi pyörähtää todenteolla käyntiin keskiviikon (8.9.) infotilaisuuden myötä. Heti koko laitoksen infon jälkeen klo 10, uusi professorimme Tuomas Eerola ja lehtori Riitta Rautio tapaavat opiskelijoiden kanssa. Asialistalla on paitsi yleistä infoa lukuvuoden opinnoista, myös muuta juttua tieteenalan tilasta ja tulevaisuudesta — musiikkitiede Suomessa täyttää 100 vuotta ensi keväänä!

Laitoksen verkkosivuille on laitettu taas paljon tavaraa opiskelusta, mm. musiikkitieteen opetusohjelma löytyy sivuilta. Jos tuosta ohjelmasta ei jostain syystä löydy sitä kurssia, joka opetussuunnitelman mukaan opintoihin kuuluisi, kannattaa käyttää joko Korpin tai Googlen hakua ja etsiä kurssia suoraan kurssikoodilla – tuo laitoksen sivujen opetusohjelmalistaus on automaattisen haun tulos, ja jos kurssin Korppi-sivulta puuttuu rasti tietystä kohtaa, se ei haussa näy, vaikka kurssi olisikin asianmukaisesti “olemassa”.

Olemme tehneet jälleen aiempaa kovemmin töitä varmistaaksemme, että kurssit aikatauluineen löytyisivät ajoissa Korpista. Pääsääntöisesti koko laitoksen opetus olikin Korpissa jo ennen juhannusta ja kursseille on voinut ilmoittautua elokuun alusta alkaen. Jonkin verran ohjelmaan tulee vielä korjauksia, kun ennakoitua suositummiksi osoittautuneita kursseja yritetään siirtää suurempiin saleihin, ja kun eri oppiaineiden välistä yhteensovitustyötä vielä tehdään. Ajantasainen tieto kunkin kurssin ohjelmasta ja aikatauluista yritetään saada mahdollisimman pian Korppiin, ongelmatapauksessa kannattaa kysyä suoraan kurssin opettajalta.

Tiedonvälitystä toivottavasti helpottaa se, että otamme laitoksella nyt laajasti käyttöön Korpin suoman mahdollisuuden luoda kullekin kurssille oma sähköpostilista, jonka kautta opettaja voi tehokkaasti pitää yhteyttä kurssilaisten kanssa. Näin myös yksittäisiä kursseja koskeva viestittely pysyy pois musa-listalta, mitä samalla toivottavasti parantaa myös musa-listan tehoa koko laitoksen asioita koskevana viestikanavana.

Itse pääsen musiikkitieteen meininkiin mukaan vasta ensi viikolla – tällä viikolla on vuorossa visiitti Leipzigiin, Max Planck -instituuttiin. Aiheena Human Cognition and Neuroscience -yksikön järjestämässä workshopissa on “New Perspectives on Joint Action and Task Sharing”. Mielenkiintoinen aihe, ja on mukavaa, että pääsen kutsuttuna puhujana tällaiseen pienelle ydinporukalle suunnattuun tapaamiseen. Kesän jättikonferenssi Seattlessa oli toisella tavalla hieno kokemus, mutta tällaisissa pienissä, aiheeltaan fokusoidummissa tapaamisissa voidaan paljon konkreettisemmin edistää tutkimusyhteistyötä. Tätä formaattia puoltaa sekin, että ala on ns. nuori, ja siksi kaikki kutsutut ovat kaltaisiani “junnuja”, joilla on tutkijanuraa vielä runsaasti edessäpäin. Kirjoittelen raporttia tänne reissun jälkeen, livenä voi seurailla twiittejä, mikäli niitä innostukseltani ehdin kirjoittaa. 🙂

Kuva: Nuuksio – tuo seutulipun päässä oleva kansallispuisto. TH