Musiikki ja tunteet – universaaleja?

Jatkoa edelliseen postaukseen musiikkiin ja tunteisiin liittyen. Musiikkia on (virheellisesti) kutsuttu universaaliksi kieleksi, sen perusteella, että musiikki olisi kielistä poiketen “ymmärrettävissä” yli kieli- ja kulttuurirajojen. Musiikeissa on kuitenkin paljon merkityksiä, jotka eivät tyyliin vihkiytymättömälle avaudu, ja musiikin välittämien merkitysten kenttä on syvä, laaja ja monitasoinen. Yksi näistä merkityksen kehistä on tunnekaraktäärin tunnistaminen musiikista, ja tästä Jonna alustikin viime viikolla. Aiheesta on tehty myös joitain kulttuurienvälisiä tutkimuksia, pari viikkoa sitten julkaistiin niistä viimeisin.

Tom Fritzin vetämässä tutkimushankkeessa vertailtiin saksalaisten ja kamerunilaisen Mafa-kansan edustajien reaktioita musiikkiin. Ensimmäisessä kokeessa havaittiin, että myös länsimaisen musiikin vaikutuspiirin ulkopuolella olevat Mafat tunnistavat länsimaisesta musiikista ilon, surun ja pelon tunteita. Toisessa kokeessa sekä länsimaista että mafamusiikkia muunnettiin dissonoivammaksi – molempien ryhmien edustajat ilmaisivat pitävänsä muokkaamattomasta versiosta enemmän kuin muokatusta.

Kulttuurienvälisen tutkimuksen vaikeudet ovat moninaiset, ja ensiksi täytyy nostaa hattua sille, että tämän tutkimuksen vaatima vaiva on nähty ja tulokset saatettu julkisuuteen. Juttelin Tomin kanssa viime keväänä pian reissun jälkeen, ja monia mielenkiintoisia juttuja oli tältä tutkimusmatkalta mukaan tarttunut. Tulokset tiivistettyinä esim. tämän blogin sivuille pariin lauseeseen antavat tutkimuksesta ehkä vaisun kuvan. Käsittääkseni lisää on kuitenkin jo tulossa, ja välillä toki itsestäänselviltäkin tuntuvat tulokset täyty käydä “kentällä” todentamassa.

Artikkelin sähköinen versio löytyy täältä. (PDF tarjolla JY:n verkosta surffaaville) Cognitive Daily -blogi käsitteli aihetta joku aika sitten.

Musiikkipsykologia – luento 3: Musiikin kognitio

Kolmannella luennolla vilkaistiin kognitiotieteen taustaan ja sen isoimpiin kysymyksiin: miten mieli toimii ja miten mielentila suhtautuu aivojen tilaan. Tämä ns. tietoisuuden suuri ongelma on kiinnostava siitäkin näkökulmasta, voiko esim. koneen ajatella joskus saavuttavan tietoisuuden, tai missä vaiheessa sikiö / vauva on tietoinen, ovatko eläimet tietoisia jne.

Luennolla käytiin keskustelua myös siitä, mikä on Lerdahl & Jackendoffin tonaalisen musiikin generatiivisen teorian (GTTM) arvo. Sehän antaa analyysistä samoja tuloksia, mihin olisi helppo päästä muutenkin, eikä toisaalta prolongaatioreduktion osalta poikkea juurikaan Schenkerin reduktiosta.

GTTM:n analyysille on tottakai vaihtoehtoja musiikkianalyysimenetelmien moninaisessa joukossa. Sen lähtökohta on kuitenkin selkeämmin psykologinen ja se ainakin luojiensa mukaan paljastaa rakenteesta psykologisesti relevantit osat. Mielestäni GTTM:n suurin arvo ei kuitenkaan ole yksittäisen analyysin tuloksessa vaan sen analyysijärjestelmän generatiivisuudessa. Varsin vähin säännöin pystytään luomaan kuvaus tonaalisen musiikin rakenteesta, sen eri aspekteista.

GTTM:ssä on neljä osaa, grouping (ryhmittely), metri, prolongaatio ja time-span -reduktiot. Kuhunkin osaan liittyy sekä muotosääntöjä (well-formedness rules) että suosituimmuussääntöjä (preference rules). Ensimmäiset kuvaavat kieliopillisesti oikeat reduktioprosessit ja jälkimmäiset ohjaavat valitsemaan näistä oikean silloin kun vaihtoehtoja noudatettaviksi muotosäännöiksi on useita. Tämä mahdollistaa sääntöjen implementoinnin tietokoneelle (kuten David Temperley on tehnyt) ja näin voidaan esim. osana tietokonemallia tehdä jonkinlainen psykologisesti relevantti reduktio materiaalista. GTTM:n eri säännöthän eivät ole Lerdahlin ja Jackendoffin keksintöä, vaan ne perustuvat pitkään musiikin teorian ja musiikkianalyysin traditioon. He ovat vain formuloineet ne osaksi generatiivista järjestelmäänsä.

Toki GTTM:ssä on ongelmansa, nämä käytiinkin luennolla läpi. Puukuvaajien psykologinen validiteetti on kyseenalaistettu myös kielitieteen puolella ja lisäksi tietysti teoria kuvaa vain yhtä aspektia yhden tyylin musiikista (eikä esim. ota huomioon sitä, miten emootiot ohjaavat myös havaintoprosesseja ja miten musiikin kuuntelu on harvoin yhtä analyyttistä kuin esim. lauseiden kuuntelu).

GTTM on kuitenkin klassikko, jonka tunteminen kuuluu musiikkitieteilijän yleissivistykseen.