Neurotiedekonferenssin antia

Hall crowd

Yleisö poistumassa suuresta salista keynote-luennon jälkeen.

Neuroscience 2014 on nyt ohi, ja huonostinukutun matkan jälkeen on takana myös hyvinnukuttu yö kotona, ja onkin aika hieman tehdä yhteenvetoa reissusta.  Continue reading

Aivoja, aivoja…

SfN LogoMusiikkipsykologian alalla suuret kansainväliset konferenssit ovat sellaisia, mihin tulee jopa 400 osallistujaa ympäri maailman. Neurotieteessä kaikki on suurempaa, ja niinpä ensi viikonloppuna Washingtonissa alkavaan Society for Neuroscience -kokoukseen odotetaankin peräti 30 000 osallistujaa!

Nähtävää ja kuultavaa riittää, viiden päivän aikana on kirjaimellisesti lukematon määrä esitelmiä, symposiumeja ja posterinäyttelyitä. Onneksi järjestäjät ovat teettäneet mm. mobiiliapplikaation, joka auttaa navigoimaan ohjelmapaljoudessa ja valtavassa Walter E. Washington Convention Centerissä. Oma posterishowni on sunnuntaina aamupäivällä, muuten yritän navigoida ohjelmassa itseäni kiinnostavien teemojen äärellä, eli sosiaalista kognitiota, musiikkia ja aivoja, liikettä ja sen sellaista.

Konferenssilla on Twitter-aihetunniste #SfN14 sekä joukko “virallisia” bloggareita, ja moni muu varmasti bloggaa ja raportoi kokouksesta monin tavoin, joten somessakin neurotieteen uusimpien kuulumisten seuraaminen varmasti onnistuu. Itse raportoin kuulumiset (lähes) päivittäin täällä sekä lyhyemmin twitterissä ja Google Plussassa. Kirjoitan tällä kertaa pääosin suomeksi, koska englanniksi tietovirtaa kokouksesta riittää valtavasti.

Musiikintutkijoiden valtakunnallinen symposium

Monitieteinen musiikintutkimus

Viime viikolla järjestimme Jyväskylässä Musiikintutkijoiden valtakunnallisen symposiumin. Nyt jo 16. kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen musiikintutkijat ympäri Suomen. Tapahtuman järjestämisvuoro kiertää toisaalta musiikintutkimusta harjoittavien yliopistollisten laitosten kesken ja toisaalta Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen etnomusikologisen seuran välillä. Tällä kertaa siis vuorossa olivat Jyväskylä ja SES.

Symposiumissa oli ohjelmaa kolmena päivänä, keskiviikosta perjantaihin. Tämän lisäksi keskiviikon keynote-puhuja, prof. Timothy Rice piti valtakunnallisen tohtorikoulun opiskelijoille menetelmäworkshopin tiistaina. Kun lisäksi viikolla nähtiin kolme musiikin laitoksen väitöstilaisuutta, oli kyseessä melkoinen hulinaviikko!

Tapahtumien tiivistymisessä yhdelle viikolle on toki hyviäkin seurauksia. Kaksi vastaväittäjistä, Professorit Jane Davidson ja Richard Parncutt toimivat myös symposiumin keynote-puhujina. Symposiumissa oli noin 70 esitelmää. Esitelmien aiheiden kirjo oli laaja, ulottuen musiikkikasvatuksesta ja musiikkiterapiasta musiikin kehollisuuteen, musiikin historiaan, kulttuuriseen musiikintutkimukseen, etnomusikologiaan ja musiikkipsykologiaan. Symposium oli siis oiva näyte siitä, että Suomen musiikintutkimus on, kuten prof. Parncutt esitelmässään totesi, laaja-alaista eikä yhden näkökulman dominoimaa niinkuin monessa muussa maassa.

Symposiumin ohjelma ja abstraktit löytyvät symposiumin kotisivuilta, jos näin jälkikäteen kiinnostaa nähdä, mitä tarjolla oli. Parikymmentä esitelmöitsijää halusi työnsä myös konferenssijulkaisuun. Proceedings haluttiin tällä kertaa toimittaa nopeasti, niin että se olisi käytettävissä jo symposiumin aikana. Julkaisu aukesikin verkossa keskiviikkona symposiumin avajaisten aikoihin. Konferenssijulkaisu löytyy täältä.

Symposiumin ohjelmassa oli esitelmien ja kutsuvierasluentojen lisäksi myös paneelikeskusteluja ja tietysti iltaohjelmaa. Raportoin kutsuvierasesitelmistä ja mm. perjantain paneelista musiikkitieteen twitter-tilillä. Henna Peltola kirjoitteli tuntemuksiaan Symposiumin facebook-ryhmään.

Viikko oli kaiken kaikkiaan erittäin innostava ja ajatuksia herättävä, on hienoa nähdä, miten laaja ja korkeatasoinen suomalaisen musiikintutkimuksen taso on!