Korkeakouluvisiota etsimässä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on työstänyt kuluneen vuoden aikana visiota korkeakoulujen kehittämissuunnasta. Vision on tarkoitus ulottua vuoteen 2030, ja visiota varten on pidetty seminaareja ja työpajoja, sekä järjestetty kaksi avointa aivoriihtä verkossa. Tänään oli vuorossa lähinnä sidosryhmille tarkoitettu seminaari, jossa esiteltiin jo loppusuoralle kääntyvää visiotyötä ja osin hahmoteltiin jo vision toteuttamisen ensimmäisiä askeleita. Osallistuin seminaariin saatuani kutsun uuden Nuorten tiedeakatemian jäsenenä (tästä lisää myöhemmin…). Tässä muutamia hajanaisia huomioita.

Taustaksi, vision päälinjoista voi lukea lisää täältä.

  1. OKM ja ministeri Grahn-Laasonen ansaitsevat kiitoksen visiotyön avoimuudesta. Vaikka oletettavasti suurin osa korkeakoulujen henkilökunnasta ei ole visioprosessista kuullutkaan, on kaikilla kuitenkin ollut periaatteessa mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tämä ei ole tyypillistä valtionhallinnossa, mutta toivottavasti esimerkki rohkaisee vastaavaan jatkossakin, ja toivottavasti jatkossa yhä isompi joukko näihin osallistuu. Avoin konsultaatio on tietysti välttämättömyys siksikin, että syntyvä visio rakentuu vahvasti ajatukselle verkostoista, yhteistyöstä ja entistä joustavammasta toiminnasta. Visiota ei siten voi tehdä, saati toteuttaa vain lainsäädäntöä, hallinnollisia rakenteita ja rahoitusmalleja viilaamalla, vaan se vaatii tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja muiden korkeakoulujen parissa toimivien tahojen toimintaa.
  2. Päivän, ja koko visiotyön iskulause tuntuu olevan “mahdollistava lainsäädäntö”. Käytännössä syksyllä aletaan valmistella uutta lakia, joka kattaisi sekä yliopistot että AMK:t, mutta ilmeisesti normitalkoohenkisesti säätelisi toimintaa vähemmän/joustavammin. Tähän kaivattiin konkretiaa, ja itsekin olen pettynyt, jos tämän yhteisen vision sijaan seuraavat pari vuotta korkeakoulusektorin kehittämispanos suuntautuu vääntöön siitä, luetellaanko uudessa laissa sekä kaikki yliopistot että ammattikorkeakoulut vaiko ei kumpiakaan, jne.
  3. Mukana päivässä oli yllättävän paljon samoja henkilöitä kuin 2000-luvun alussa kun viimeksi osallistuin OKM:n seminaareihin aktiivisesti, silloin SYL:n tai JY:n pinssi rinnassa. Tämä kertoo, että ainakaan jatkuvuuden puute ei korkeakoulusektorin kehittämisessä ole ongelma… Monien sidosryhmien puheenvuorotkin kuulostivat varsin tutuilta… Kuten kansliapäällikkö Anita Lehikoinenkin totesi, hyvä, että opiskelijat ovat aktiivisina prosessissa mukana, tulee ainakin jostain tuoreita ajatuksia. Visiotyössä on ilahduttavasti kuultu innoittajina myös ulkomaisia asiantuntijoita, niin tänäänkin.
  4. Tutkimuksesta ei puhuttu ollenkaan (innovaatioista ja teknologiasta vähän). Keskustelun fokus oli, ehkä keskustelijoiden taustojen vuoksi (tämä oli sidosryhmille, henkilöstöjärjestöille jne. suunnattu seminaari), lainsäädännössä, rakenteissa ja ylipäänsä ylätasolla. Onneksi verkkoaivoriihissä oli niitä fasilitoineen Fountain Parkin tj Janne Jauhiaisen esityksen perusteella kuultu myös puheenvuoroja ns. kentältä. Edelleen kuitenkin valitettavasti korkeakoulupolitiikka on ensisijaisesti koulutuspolitiikkaa, ja tiedepolitiikka ei tässäkään visiotyössä ole näyttänyt saaneen tarvitsemaansa huomiota. Tässä on Nuorten tiedeakatemialle vaikuttamistyön paikka.
  5. Vision päälinjoista (lisää osaajia, uutta osaamista, verkostoja ja yhteistyötä) ollaan kentällä pitkälti samaa mieltä. Keinot ja prosessit vision saavuttamiseksi kuitenkin mietityttävät; devil’s in the details.
  6. Kun tavoitteita tarkastelee tutkijan näkökulmasta, ihmetyttää, miten huippututkimuksen, laadukkaan opetuksen, taitavasti räätälöidyn täydennyskoulutuksen, innovaatiotoiminnan tai verkostoitumisen tavoitteita edistäisi parhaiten lain uudistaminen, rakenteelliset uudistukset tai muu poliittisen ohjauksen viilaus. Mikään näistä ei käsittääkseni ole nytkään suoranaisesti toiminnan kehittämisen esteenä. Kehityksen esteenä sen sijaan on, jos yliopistoissa tutkijoilla ei ole aikaa rakentaa yhteistyöverkostoja esim. yritysmaailman kanssa, tai jos toiminta luutuu paikoilleen esim. siksi, että nuorten tutkijoiden urapolut tukkeutuvat, professorikunta vanhenee, ja henkilökunnan aika palaa laitosfuusioissa ja muussa näyttävässä näennäistyössä.
  7. Japanin Yhteiskunta 5.0 on kiinnostava visio. Olisipa Suomellakin sellainen, edes korkeakouluilla.