Camera, sound, lights… Action!

Termiviidakon uumenissa

Suomeksi opettaminen on haastavaa, kun lähdemateriaalina käytettävä kirjallisuus ja termistö on englanniksi. Kun vielä suomenkielinen tieteellinen kirjallisuus tarjoaa termeille pääosin kammottavia anglismeja (interaktio, kommunikaatio) käännöksiksi, meinaa välillä mennä sormi suuhun.

Pitäisikö joint action suomentaa yhteistoiminnaksi vai yhdessä tekemiseksi? Kumpikaan ei oikein täsmällisesti tavoita ajatusta siitä, että kyseessä on toiminta, jossa olennaista on se, että siihen osallistuvat ovat riippuvaisia toisistaan. Tai jos kaksi toimijaa on interconnected, he ovat kai kytköksissä toisiinsa, joka on kyllä hieman kankea käännös, ja ymmärtääkö siitä sitten, että kytkös on kaksisuuntainen, vai pitäisikö sanoa toinen toisiinsa, vieläkin kankeammin.

Coupling strength, eli tällaisen kytköksen voimakkuus on tärkeä muuttuja dynaamisten systeemien teoriassa… I give up!

Toimintaa

Huominen luento käsittelee tekemistä ja toimintaa, siinä missä viime viikolla havaitseminen oli pääosassa. Luennon keskiössä on kaksi näkemystä siitä, miten yhdessä toimimista (näin väsyneenä putkahti mieleen myös termi kimppapuuhastelu, joka voisi olla mieleenjäävänä pedagogisesti oivallinen, mutta kuitenkin ehkä asiaton käännös) pitäisi tarkastella ja tutkia.

Perustavanlaatuinen käsitysero mielen/kehon toiminnasta. Yhdellä puolella pöytää kaavioitaan piirtelevät kognitiivisten mallien nimeen vannovat tutkijat. He näkevät aivotoiminnan rationaalisena harkintana, aistien tuoman tiedon käsittelynä. Heidän malleissaan toimijat lukevat toistensa mieliä, simuloivat näkemiään fyysisiä liikkeitä ja muodostavat tietoedustuksia ja motorisia ohjelmia toimintansa pohjaksi. Tämän leirin lippua kantavat Gunther Knoblich ja Natalie Sebanz, joiden artikkeli “Evolving intentions for social interaction: from entrainment to joint action” (2008) on talletettu Optiman kirjallisuuslaatikkoon.

Toisella puolella pöytää keinutuolejaan öljyävät ekologisen lähestymistavan kannattajat. Dynaamisten järjestelmien ja emergenttien eli kehkeytyvien ilmiöiden innoittamana he näkevät suunnitelmat ja tietoedustukset tarpeettomaksi teoreettiseksi painolastiksi, koska heidän mielestään monimutkaisetkin vaikutukset voivat kehkeytyä yksinkertaisten sääntöjen ja mekanismien myötä. Heille mieli (tai keskushermosto, biologisesti puhuen) on toiminnan mahdollistaja, ei sitä ohjaava tekijä. He haluavat viedä tutkimusta kehollisempaan (embodied) suuntaan, ja tarkastella toimijaa upotettuna (embedded) sosiaaliseen tilanteeseen. Tämä sosiaalinen tilanne avaa toimintamahdollisuuksia (affordances) jotka poikkeavat siitä, mitä yksittäisellä toimijalla olisi. Vuorovaikutuksen dynamiikka seuraa muissa yhteyksissä löydettyjä dynaamisten järjestelmien ominaisuuksia. Tämän näkökulman credo on Kerry Marshin ja kumppaneiden käsialaa. “Toward a radically embodied, embedded social psychology” (2009) on niinikään Optimassa.

Wikiwiki

Kurssin wikisivu (etusivu) on laitettu nyt uusiksi. Confluence tarjoaa paljon käteviä makroja, joista viimeksi tehtyjen muutosten lista ja käyttäjäkohtaiset muokkaustilastot on nyt lisätty etusivulle. Viimeksi tehdyt muutokset voi tuosta laatikosta myös poimia RSS-syötteenä, jolloin periaatteessa ei tarvitse rampata wikisivulla katsomassa, onko joku tehnyt muutoksia, vaan tiedon saa aina uutislukijaansa. Käyttäjäkohtaiset muokkaus- ja kommenttitilastot EIVÄT tule olemaan arvosanojen perustana, vaan laatu on määrää tärkeämpää. Kuitenkin aktiivisuudesta nuo luvut antavat osviittaa, ja tuon avulla voidaan tarkastella myös koko kurssin wiki-aktiivisuutta ja sitä kautta wikissä tehtyä työmäärää jne. Eli saada pohjatietoa tämän kokeilun toimivuuden arvioinnille.

(Musiikin sosiaalisen kognition kurssiin liittyvästä wikipäiväkirjasta)
Advertisements

Mitä musiikki on?

Tästä perustavanlaatuisesta kysymyksestä lähdettiin liikkeelle Johdatus musiikintutkimukseen -kurssilla, joka siis pyörähti käyntiin rapsakasti viime maanantaiaamuna. Tämä kysymys on toisaalta yksinkertaisenoloinen, toisaalta sellainen tieteenalan elämän tarkoitusta luotaava tiedustelu, johon on mahdoton antaa kattavaa vastausta. Continue reading

Musiikkipsykologia – luento 3: Musiikin kognitio

Kolmannella luennolla vilkaistiin kognitiotieteen taustaan ja sen isoimpiin kysymyksiin: miten mieli toimii ja miten mielentila suhtautuu aivojen tilaan. Tämä ns. tietoisuuden suuri ongelma on kiinnostava siitäkin näkökulmasta, voiko esim. koneen ajatella joskus saavuttavan tietoisuuden, tai missä vaiheessa sikiö / vauva on tietoinen, ovatko eläimet tietoisia jne.

Luennolla käytiin keskustelua myös siitä, mikä on Lerdahl & Jackendoffin tonaalisen musiikin generatiivisen teorian (GTTM) arvo. Sehän antaa analyysistä samoja tuloksia, mihin olisi helppo päästä muutenkin, eikä toisaalta prolongaatioreduktion osalta poikkea juurikaan Schenkerin reduktiosta.

GTTM:n analyysille on tottakai vaihtoehtoja musiikkianalyysimenetelmien moninaisessa joukossa. Sen lähtökohta on kuitenkin selkeämmin psykologinen ja se ainakin luojiensa mukaan paljastaa rakenteesta psykologisesti relevantit osat. Mielestäni GTTM:n suurin arvo ei kuitenkaan ole yksittäisen analyysin tuloksessa vaan sen analyysijärjestelmän generatiivisuudessa. Varsin vähin säännöin pystytään luomaan kuvaus tonaalisen musiikin rakenteesta, sen eri aspekteista.

GTTM:ssä on neljä osaa, grouping (ryhmittely), metri, prolongaatio ja time-span -reduktiot. Kuhunkin osaan liittyy sekä muotosääntöjä (well-formedness rules) että suosituimmuussääntöjä (preference rules). Ensimmäiset kuvaavat kieliopillisesti oikeat reduktioprosessit ja jälkimmäiset ohjaavat valitsemaan näistä oikean silloin kun vaihtoehtoja noudatettaviksi muotosäännöiksi on useita. Tämä mahdollistaa sääntöjen implementoinnin tietokoneelle (kuten David Temperley on tehnyt) ja näin voidaan esim. osana tietokonemallia tehdä jonkinlainen psykologisesti relevantti reduktio materiaalista. GTTM:n eri säännöthän eivät ole Lerdahlin ja Jackendoffin keksintöä, vaan ne perustuvat pitkään musiikin teorian ja musiikkianalyysin traditioon. He ovat vain formuloineet ne osaksi generatiivista järjestelmäänsä.

Toki GTTM:ssä on ongelmansa, nämä käytiinkin luennolla läpi. Puukuvaajien psykologinen validiteetti on kyseenalaistettu myös kielitieteen puolella ja lisäksi tietysti teoria kuvaa vain yhtä aspektia yhden tyylin musiikista (eikä esim. ota huomioon sitä, miten emootiot ohjaavat myös havaintoprosesseja ja miten musiikin kuuntelu on harvoin yhtä analyyttistä kuin esim. lauseiden kuuntelu).

GTTM on kuitenkin klassikko, jonka tunteminen kuuluu musiikkitieteilijän yleissivistykseen.

Musiikkipsykologia – luento 2: Musiikki, kognitio, kulttuuri ja evoluutio

Kirjoitan musiikin evoluutiosta hieman enemmän tuonnempana. Aihe on keskeinen siksi, että se edellyttää varsin perinpohjaista analyysiä siitä, mitä musiikki on ja mitä funktiota sillä on. Jos näkee musiikin vain viihteenä niinkuin Steven Pinker, ei luonnollisesti silloin näe, että musiikilla olisi minkäänlaista sijaa kognitiivisten kykyjen evoluution kannalta. Geoffrey Miller taas näkee musiikilla roolin seksuaalisessa valinnassa, mikä taas kertoo siitä, että hänkin on henkisesti kiinni ajatuksessa musiikin esittämisestä. Musiikin avut ryhmäkoheesionluomisessa ja ylläpitämisessä sekä tunteiden välittämisessä tunnetaan, mutta musiikin asema sosiaalisen kognition kehityksessä on vasta hahmottumassa. Tähän teemaan palataan vielä kurssin loppupuolella sosiaalista kognitiota käsittelevällä luennolla sekä seminaarissa.

Lisää juttua myöhemmin, tässä luennon diat.

Uusi vuosi, uudet kurssit

Kevätlukukausi tuo mukanaan uudet kurssit. Tällä viikolla käynnistyi sekä musiikkipsykologian kurssi (tarjolla sekä kolmen että viiden opintopisteen versiona) että empiiristen menetelmien kurssi. Proseminaari luonnollisesti jatkuu myös.

Musiikkipsykologian aloitus oli pääasiassa tylsää house-keepingiä, mutta laitan sen diat tähän kuitenkin, niissä kun on faktat suoritustavoista ja sen sellaisista asioista. Olen odottanut tätä kurssia innolla, ensi viikolla siis potkaistaan kurssi varsinaisesti kunnolla käyntiin, luennolla käydään läpi muutamia perimmäisiä kysymyksiä musiikin luonteesta ja synnystä, kulttuurista, kognitiosta ja lajikehityksestä.

Johdatus 7 – Yhteenveto

Tässä johdatuskurssin viimeisen luennon kuvat. Kurssipalautetta voi antaa vaikka tämän postauksen kommentteihin. Optimaan kirjoittelin asiasta vähän lisää, ja sinnekin laitoin Musiikin laitoksen kurssipalautesivun oikean osoitteen, se kun oli luennolla diassa väärin. Korjasin tuon osoitteen myös tuonne dioihin, eli sielläkin nyt oikea osoite.

Kurssipalaute on tärkeää, ja auttaa kurssien kehitystyössä. Pidin tämän kurssin nyt ensimmäistä kertaa, ja itse asiassa tämä on ensimmäinen koskaan pitämäni yliopistokurssi, joten kaikki kommentit, niin positiiviset kuin negatiivisetkin ovat todella tervetulleita. Kehitysehdotukset ja ideat otetaan myös avoimesti vastaan.

Johdatus 6 – Musiikkipsykologia II

Johdatuskurssin toiseksiviimeinen luento oli edellisen tavoin musiikkipsykologian laajasta aihepiiristä. Tällä kertaa teemoina olivat musiikin havaitseminen, musiikki ja tunteet sekä musiikkiterapia. Kutakin käsiteltiin hyvin pintapuolisesti. Ensi kerralla on vuorossa sarjan viimeinen luento, silloin pääosin yhteenvetoa aiemmilta luennoilta.

Alla luennon PowerPointit, ja tässä vielä linkki tuohon luennolla käytettyyn Shepard’s tone -nettidemoon.