Korkeakouluvisiota etsimässä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on työstänyt kuluneen vuoden aikana visiota korkeakoulujen kehittämissuunnasta. Vision on tarkoitus ulottua vuoteen 2030, ja visiota varten on pidetty seminaareja ja työpajoja, sekä järjestetty kaksi avointa aivoriihtä verkossa. Tänään oli vuorossa lähinnä sidosryhmille tarkoitettu seminaari, jossa esiteltiin jo loppusuoralle kääntyvää visiotyötä ja osin hahmoteltiin jo vision toteuttamisen ensimmäisiä askeleita. Osallistuin seminaariin saatuani kutsun uuden Nuorten tiedeakatemian jäsenenä (tästä lisää myöhemmin…). Tässä muutamia hajanaisia huomioita.

Taustaksi, vision päälinjoista voi lukea lisää täältä.

1. OKM ja ministeri Grahn-Laasonen ansaitsevat kiitoksen visiotyön avoimuudesta. Vaikka oletettavasti suurin osa korkeakoulujen henkilökunnasta ei ole visioprosessista kuullutkaan, on kaikilla kuitenkin ollut periaatteessa mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tämä ei ole tyypillistä valtionhallinnossa, mutta toivottavasti esimerkki rohkaisee vastaavaan jatkossakin, ja toivottavasti jatkossa yhä isompi joukko näihin osallistuu. Avoin konsultaatio on tietysti välttämättömyys siksikin, että syntyvä visio rakentuu vahvasti ajatukselle verkostoista, yhteistyöstä ja entistä joustavammasta toiminnasta. Visiota ei siten voi tehdä, saati toteuttaa vain lainsäädäntöä, hallinnollisia rakenteita ja rahoitusmalleja viilaamalla, vaan se vaatii tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja muiden korkeakoulujen parissa toimivien tahojen toimintaa.
2. Päivän, ja koko visiotyön iskulause tuntuu olevan “mahdollistava lainsäädäntö”. Käytännössä syksyllä aletaan valmistella uutta lakia, joka kattaisi sekä yliopistot että AMK:t, mutta ilmeisesti normitalkoohenkisesti säätelisi toimintaa vähemmän/joustavammin. Tähän kaivattiin konkretiaa, ja itsekin olen pettynyt, jos tämän yhteisen vision sijaan seuraavat pari vuotta korkeakoulusektorin kehittämispanos suuntautuu vääntöön siitä, luetellaanko uudessa laissa sekä kaikki yliopistot että ammattikorkeakoulut vaiko ei kumpiakaan, jne.
3. Mukana päivässä oli yllättävän paljon samoja henkilöitä kuin 2000-luvun alussa kun viimeksi osallistuin OKM:n seminaareihin aktiivisesti, silloin SYL:n tai JY:n pinssi rinnassa. Tämä kertoo, että ainakaan jatkuvuuden puute ei korkeakoulusektorin kehittämisessä ole ongelma… Monien sidosryhmien puheenvuorotkin kuulostivat varsin tutuilta… Kuten kansliapäällikkö Anita Lehikoinenkin totesi, hyvä, että opiskelijat ovat aktiivisina prosessissa mukana, tulee ainakin jostain tuoreita ajatuksia. Visiotyössä on ilahduttavasti kuultu innoittajina myös ulkomaisia asiantuntijoita, niin tänäänkin.
4. Tutkimuksesta ei puhuttu ollenkaan (innovaatioista ja teknologiasta vähän). Keskustelun fokus oli, ehkä keskustelijoiden taustojen vuoksi (tämä oli sidosryhmille, henkilöstöjärjestöille jne. suunnattu seminaari), lainsäädännössä, rakenteissa ja ylipäänsä ylätasolla. Onneksi verkkoaivoriihissä oli niitä fasilitoineen Fountain Parkin tj Janne Jauhiaisen esityksen perusteella kuultu myös puheenvuoroja ns. kentältä. Edelleen kuitenkin valitettavasti korkeakoulupolitiikka on ensisijaisesti koulutuspolitiikkaa, ja tiedepolitiikka ei tässäkään visiotyössä ole näyttänyt saaneen tarvitsemaansa huomiota. Tässä on Nuorten tiedeakatemialle vaikuttamistyön paikka.
5. Vision päälinjoista (lisää osaajia, uutta osaamista, verkostoja ja yhteistyötä) ollaan kentällä pitkälti samaa mieltä. Keinot ja prosessit vision saavuttamiseksi kuitenkin mietityttävät; devil’s in the details.
6. Kun tavoitteita tarkastelee tutkijan näkökulmasta, ihmetyttää, miten huippututkimuksen, laadukkaan opetuksen, taitavasti räätälöidyn täydennyskoulutuksen, innovaatiotoiminnan tai verkostoitumisen tavoitteita edistäisi parhaiten lain uudistaminen, rakenteelliset uudistukset tai muu poliittisen ohjauksen viilaus. Mikään näistä ei käsittääkseni ole nytkään suoranaisesti toiminnan kehittämisen esteenä. Kehityksen esteenä sen sijaan on, jos yliopistoissa tutkijoilla ei ole aikaa rakentaa yhteistyöverkostoja esim. yritysmaailman kanssa, tai jos toiminta luutuu paikoilleen esim. siksi, että nuorten tutkijoiden urapolut tukkeutuvat, professorikunta vanhenee, ja henkilökunnan aika palaa laitosfuusioissa ja muussa näyttävässä näennäistyössä.
7. Japanin Yhteiskunta 5.0 on kiinnostava visio. Olisipa Suomellakin sellainen, edes korkeakouluilla.

 

 

 

Social eMotions @OuDance

Kävimme esittelemässä Koneen säätiön rahoittamaa Social eMotions -projektiamme Oulussa, OuDance-festivaalilla. Kerroimme Jarkko Lehmuksen kanssa projektin tavoitteista ja siitä, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Tiivistetysti: tutkimme tunteita kehollisina, sosiaalisina ja dynaamisina ilmiöinä. Videolla Jarkko ja Johanna Nuutinen demonstroivat tutkimusta varten luotua liikemateriaalia, lisäksi näytämme pari liikedata-animaatiota ja kerromme muutenkin projektin etenemisestä. Esittelimme tutkimusta Oulun kulttuuritalo Valven aulassa juuri ennen illan tanssiesityksiä.

Social eMotions @ OuDance from Tommi Himberg on Vimeo.

Neurotiedekonferenssin antia

Yleisö poistumassa suuresta salista keynote-luennon jälkeen.

Neuroscience 2014 on nyt ohi, ja huonostinukutun matkan jälkeen on takana myös hyvinnukuttu yö kotona, ja onkin aika hieman tehdä yhteenvetoa reissusta. 

Suomi – musiikin havaitsemisen tutkimuksen suurvalta?

Music perception on monitieteisen musiikintutkimuksen keskeinen ja arvostettu lehti. MP on toiminut kognitiivisen musiikintutkimuksen julkaisukanavana 80-luvun alkupuolelta lähtien, ja monet sen artikkeleista ovat tieteenalan keskeistä lukemistoa. Lehden vaikuttavuuskerroin on 1.742, mikä on pienen tutkimusalan lehdelle varsin hyvä. Laskennallista kerrointa tärkeämpää on kuitenkin, että lehti on todella korkeatasoinen, sen toimituskunta tekee huolellista työtä, vertaisarviointi on perusteellinen, ja ko. lehdessä julkaisemista pidetään alalla meriittinä.

Tästä syystä onkin hienoa, että lehden artikkelit on otettu systemaattiseen tarkasteluun. Suuren työn ovat tehneet Anna Tirovolas ja ohjaajansa Dan Levitin. He ovat käyneet läpi kaikki Music Perception -lehdessä julkaistut empiiriset artikkelit (384 kpl) vuosilta 1983-2010 (lehden perustamisesta tutkimuksen tekohetkeen) ja luokitelleet ne. Tutkimusdata ja luokitteluavain löytyvät esimerkillisesti verkosta.

Datasta löytyy paljon mielenkiintoisia asioita esimerkiksi käytettyjen koetehtävien, ärsykkeiden, musiikillisen materiaalin ja koehenkilöiden osalta. Valtaosa tutkimuksista on käyttänyt klassista musiikkia (51%), aikuisia (95%) ja/tai musiikillisesti koulutettuja (75%) koehenkilöitä ja havaitsemistehtäviä (74%). Tämä vahvistaa alan sisällä olevat käsitykset “perinteisestä” musiikkipsykologisesta tutkimuksesta. Kiinnostavasti yksittäisten äänten käyttö väheni, puheen ja visuaalisten ärsykkeiden käyttö nousi ajan myötä. Klassisen musiikin käytöllä oli myös laskeva (mutta ei tilastollisesti merkitsevä) trendi. Sen sijaan aineistosta ei havaittu, että musiikin havaitsemisen vs. tuottamisen käyttö tutkimuksen mittaristossa olisi muuttunut ajan myötä. Tätä tosin selittää ehkä lehden nimi ja fokus, musiikin esittämisen tutkimusta ja esimerkiksi musiikkia ja liikettä koskevaa tutkimusta on ehkä raportoitu enemmän muualla.Tutkimusaiheista melodian ja sävelkorkeuden havaitsemisen tutkimus on hiljalleen antanut tilaa rytmin ja ajoituksen tutkimukselle, joka on emootiotutkimuksen ohella tehnyt nousua viime vuosina. Myös MP:n kaikkein lainatuin artikkeli on rytmiin liittyvä, Povel & Essensin klassikko “Perception of Temporal Patterns“, jonka rytmikuvioluokittelua on käytetty apuna useissa alan tutkimuksissa.

Tutkimusryhmässämme on ehkä eniten riemastusta aiheuttanut kuitenkin osio, jossa tarkastellaan, mistä maasta tutkimukset ovat peräisin. Valtaosa Music Perception -lehden artikkeleista on peräisin lehdenkin kotimaasta USA:sta, mikä ei sinänsä yllätä. Tirovolasin ja Levitinin laboratorion kotipaikka Kanada sijoittuu tässä tilastossa kakkoseksi ennen Iso-Britanniaa, Hollantia ja Ranskaa. Suomi sijoittuu kärkikymmenikköön yhdeksänneksi ennen Ruotsia. USA on ylivoimainen, sen tuotanto on miltei yhtä suuri kuin kaikkien muiden yhteensä. Mutta, tarkasteltaessa tutkimusten määriä suhteutettuna maan väkilukuun, nousee yksi ylitse muiden:

Jee! Hyvä Suomi! Ja hyvä meidän huippuyksikkö!

Torilla tavataan!

Tirovolas ja Levitin toteavat, että Suomen huikea ykkössija on pitkälti Mari Tervaniemen ja Petri Toiviaisen ja heidän tutkimusryhmiensä ansiota. Ladunavaajana toimi Mari Tervaniemi, jonka artikkeli “Absolute pitch and event-related brain potentials” (Tervaniemi, Alho, Paavilainen, Sams & Näätänen) julkaistiin 1993. Seuraavana listassa onkin jo Toiviaisen ja Tervaniemen yhteistyön tulos “Timbre similarity: Convergence of neural, behavioral, and computational approaches“, jossa mukana kirjoittajina myös Louhivuori, Saher, Huotilainen ja Näätänen. Petrin vuonna 1995 Music Perceptioniin kirjoittama artikkeli ei ole tilastoissa mukana, koska se perustuu hermoverkkosimulaatioon eikä koehenkilöiden käyttöön, eikä se siten täytä Tirovolasin ja Levitinin kriteereitä “empiirisestä” tutkimuksesta.

Mielenkiintoinen artikkeli, vaikka se perustuukin vain yhden lehden sisältöön eikä siten anna kattavaa kuvaa koko tieteenalasta. Ääriviivoja se kuitenkin piirtää ja tietysti on hieno nähdä myös, että suomalainen tutkimus on tällä alalla määrällisesti maailman huipulla. Toki se on sitä myös laadullisesti, eihän niitä huippuyksikköstatuksia turhasta myönnetä. 🙂

Tirovolas, A., & Levitin, D. (2011). Music Perception and Cognition Research from 1983 to 2010: A Categorical and Bibliometric Analysis of Empirical Articles in

Music Perception: An Interdisciplinary Journal, 29 (1), 23-36 DOI: 10.1525/mp.2011.29.1.23

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Graafit ja kuvat – onko koristeellisuudesta sittenkin etua?

Esimerkki graafitaiteesta ja pelkistetystä datan esittelystä - Bateham et al. 2010

Proseminaari valmistautuu jälleen posterinäyttelyyn. Tutkimuksen päivää vietetään ensi tiistaina, 4.5., jolloin puoliltapäivin kajahtaa ilmoille MMT-konsertti. Konsertin jälkeen n. kello kaksi päästään sitten tutkimaan proseminaarilaisten postereita Musican kahviossa.

Samalla on myös työpöydällä paperi ICMPC-konferenssiin ja posteri esiteltäväksi huippuyksikön tieteelliselle neuvonantajakunnalle kesäkuussa, eli tieteellisen tiedon ja datan visualisointi on siis juuri nyt lähellä sydäntä. Olen yleensä visualisointiasioissa ollut Ed Tuften bandwagonissa, ja myös kaikenlaista “chart junkia” vastaan. Nyt on kuitenkin tutkittu, että graafien koristelu ei olisikaan vain huono juttu, vaan voi myös auttaa muistamista.

Tutkimuksen päivä ja Musiikki ja Tunteet -päivä

Laitoksella vietettiin perätysten kahta tutkimustulosten viestintään liittyvää päivää. Järjestyksessä toista Tutkimuksen päivää juhlittiin perjantaina 8. toukokuuta, ja lauantaina oli Brain Tuning -hankkeeseen liittyvän kansainvälisen Music & Emotion -tapahtuman vuoro.

Suomen Kansan eSävelmät

Laitos oli taas tänään hienosti esillä Helsingin Sanomissa, kun Pirkko Kotirinta kertoo kulttuurisivujen jutussaan eSävelmät-tietokannasta ja sen käyttömahdollisuuksista.

Esavelmat on Ilmari Krohnin toimittama kokoelma digitalisoituna. Kokoelma on toiminut lähinnä musiikin sisältöhaun testimateriaalina, mutta nyt se on verkossa, ja vihdoin muodossa, jossa sitä voivat nyt helpommin hyödyntää myös esim. kansanmusiikintutkijat. Kokoelman digitaalisuus mahdollistaa monenlaiset kokoelmatason analyysit, joiden myötä voi avautua mielenkiintoisia yhteistyömahdollisuuksia kansanmusiikintutkijoiden ja esim. kognitiotutkijoiden välille.

Empirical Music Research Colloquium – first meeting

There’s an earlier post in Finnish about this new colloquium, but perhaps a brief intro in English is in place. The theme of this colloquium, empirical music research, is almost all-encompassing. In fact, one can argue that there is no other kind of music research. The aim, however, is to focus on sources of empirical data, methods of obtaining and analysing it. Kind of in the spirit of what Eric Clarke and Nicholas Cook outline in the opening chapter of their book Empirical Musicology – we can, and should make a move towards data-rich research.

The first meeting drew a very good group of people. There is a very nice variety of interests and expertise represented in the group, which is great, because it gives us the opportunity to learn from each other. The theme in the first meeting was Last FM. Last FM and other social music services in the internet are a rich source of data for music research. Rafael Ferrer is The Man when it comes to hoovering data from Last FM. He had the honour of giving the first EMR-colloquium presentation (and we had the honour of him giving it to us 🙂 ), which is embedded below. A lively discussion followed, and according to the finest academic traditions, this discussion was continued over drinks at Sohwi.

Next meeting will be in three weeks, and the theme is music and consumer behaviour. We’ll be looking at ways in which music is used to influence our behaviour in restaurants, cafes, shops etc., take a brief look at music in advertisements.

If you have any feedback, comments or suggestions, please use the comments box below.

Empiirisen musiikintutkimuksen kollokvio

Ensi viikolla käynnistyy Empiirisen musiikintutkimuksen kollokvio, ensimmäinen tapaaminen on to 22.1. klo 15-17, seminaariluokassa M308.