Plussaa

Google Plus logo
Sosiaalisen median kentälle rynnisti kesällä uusi tulokas, kun Googlen uusin viritys, Google+ avattiin. Kuten sittemmin hiljaisesti kuopattuun sähköpostinkorvaaja Google Waveen, oli myös plussaan valtava käyttäjäryntäys, vaikka se oli ja on vielä keskeneräinen. Mukaan pääsi vain kutsuttuna, ja kutsuja oli liikkeellä rajattu määrä. Nyt mukaan pääsee ilman kutsuakin. Mitäpä sosiaalinen verkostopalvelu olisikaan ilman käyttäjien sosiaalista verkostoa.

Mihin sitten tarvitaan uutta systeemiä, kun meillä on jo facebook, Twitter ja muut? Mielestäni plussassa on näihin verrattuna muutamia etuja, jotka tekevät siitä käyttökelpoisen työvälineen niin opetus- kuin tutkimustyössäkin. Kokeilemme plussaa yhdellä kurssilla paraikaa, joten ajattelin listata tähän hieman alustavia ajatuksia siitä, miten palvelua voisi yliopistolla hyödyntää.

Opetus- ja tutkimuskäyttö?

Plussan käyttöön on paljon ohjeita ja tutoriaaleja, hyvä paikka aloittaa on Googlen oma demo.

Yksi plussan houkuttelevista ominaisuuksista on se, että kontaktien jako eri piireihin (Circles) on tehty helpoksi, ja samoin on helppo hallita, mitä minkäkin piirin kanssa tekee. Näin voi esimerkiksi koota tutkimusprojektiryhmän tai kurssilaiset omaksi piirikseen ja touhuta keskenään ilman, että esimerkiksi kavereiden tai perheenjäsenten viestivirta tukkeutuisi tästä viestinnästä. Tämä on itselleni se “killer feature”, joka houkuttaa plussan käyttöön.

Toisaalta plussaa voi käyttää hieman Twitterin tapaan, eli voi jakaa linkkejä ja päivityksiä julkisesti ja toisaalta lukea muiden julkisia päivityksiä ilman, että näiden suhteiden tarvitsee olla vastavuoroisia. Tämä tarkoittaa, että Google+ toimii tietolähteenä ja uutiskanavana Twitterin tavoin, mutta sillä lisäyksellä, että plussassa kommentointi ja keskustelu onnistuu paremmin, ilman merkkirajoituksia ja selkeästi kommenttiketjuksi jäsentyen.

Näiden “rakenteellisten piirteiden” lisäksi plussan tietyt toiminnot tekevät siitä kiinnostavan työkalun. Videochattiin voi kutsua koko kurssin tai ryhmän samalla kertaa, ja nyt mukana on myös ruudunjako ja Google Docsin käyttö. Näin voi esimerkiksi luennoida/demonstroida asioita ryhmälle tai kirjoittaa ja suunnitella yhdessä.

Plussan miinukset

Itselleni yllätys ja monille pettymys on ollut se, että Google+ ei vielä kutsumenettelyn loppumisen jälkeenkään ole Google Apps -käyttäjien saatavilla. Näin ollen yliopiston opiskelijat eivät pääsekään Isa-postin mukana tulleen Google-profiilin kautta plussaan, vaan heidän täytyy sitä varten avata erillinen gmail-tili tai muu rinnakkainen google-profiili, jonka kautta pääsy sitten järjestyy. On syystäkin kummasteltu, miksi Google on rajannut kuumimman tuotteensa juuri maksavien asiakkaidensa ulottumattomiin. Meille tämä aiheutti vaikeuksia, kun tapaaminen piti käyttää tilien luomiseen ja kirjautumisongelmien setvimiseen sen sijaan, että olisi voitu pohtia, mitä plussassa sitten porukalla tekisimme.

 

Google+ vs. Facebook

Jalkapallo vai pituushyppy? Sosiaalisissa verkostopalveluissa ei ole niinkään kyse joko-tai -valinnoista, vaan yhä useammat ovat tavalla tai toisella läsnä useissa palveluissa. Nämä kuitenkin täydentävät toisiaan. LinkedIn ja Facebook ovat erilaisia, ja niin on myös Google+ näistä poikkeava. Käyttäjän näkökulmasta kysymys on siitä, missä ja minkälaisiin asioihin aikaansa haluaa käyttää. Kilpailun kiristyminen hyödyttää kuluttajaa, koska palveluiden laatu ja tominnallisuus paranevat, eikä useimmille ole ongelmaa siinä, että käy työasioista keskusteluja ammatillisessa verkostossaan LinkedInissä, postailee kissavideoita Facebookiin ja videochattaa Plussassa. Lisäksi on sovelluksia kuten Hootsuite tai Seesmic, joilla voi hallita läsnäoloaan useammissa verkostoissa ja esimerkiksi lähettää saman viestin kaikille kanaville.

Yritysten kilpailussa kyse on paljosta muustakin kuin vain sivustojen käyttäjämääristä tai mainostuloista. FB ja Google ovat jättiläisiä, jotka molemmat haluavat tulla internetin kuninkaiksi. Facebook haluaa tehdä kaikesta netin käytöstä sosiaalista ja FBn kautta jaettua, Google taas hakee sosiaalisesta potkua tavoitteeseensa järjestää kaikki maailman tieto. Kilpailussa mahdollisia häviäjiä ovat lähinnä pienemmät verkostopalvelut, joilla ei ole resursseja vastata tähän kilpavarusteluun.

Advertisements

Tutkijan työkalut 2 – käsitekartat

Käsitekartta ajatusten jäsentämisestä

Piiri pieni pyörii…

Olen kirjoittanut käsitekartoista aiemminkin, mutta nyt on aika taas päivittää juttu, koska uusia, aiempaa parempia työkaluja ilmestyy niin taajaan.

Käsitekartta on erinomainen tapa jäsentää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Suosittelemme tutkimuskursseilla käsitekartan tekoa tutkimusprojektin alkuvaiheessa. Silloin siitä on hyötyä esim. tiedonhankinnassa, kun tutkimuksen avainkäsitteet ovat hyvässä järjestyksessä. Samoin käsitekartta auttaa tutkimuskysymysten rajaamisessa, kun käsitekartan hahmottamasta aihepiiristä voi leikata esim. ydinasiaan liittymättömiä “oksia” pois, tai keskittyä vain yhteen kartan haaraan. Samalla kuitenkin kokonaisuus säilyy mielessä ja karttaan onkin hyvä palata tutkimusraporttia kirjoittaessa. Silloin näkee, mitä kaikkia asioita tutkimusprosessin alkuvaiheessa näki aiheeseen liittyvän, ja sitten paremman tiedon varassa voi nähdä, oliko silloinen jäsennys puutteellinen vai onko käsittelystä kenties unohtunut jotain tärkeää.

Continue reading

Musiikkikasvatuksesta Twitterissä

musedchat twitterissä

#musedchatin viestivirtaa

Ajatttelin seuraavassa työkalut-sarjan osassa käsitellä ns. sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä, koska ainakin itselleni Twitteristä on muodostunut tärkeä työkalu ja tietolähde. Tämä postaus on vähän varaslähtö, mutta asia ansaitsee enemmänkin kirjoittelua.

Myös opettajat ja kasvatusalan ammattilaiset ovat ottaneet Twitterin työkalukseen ammatillisessa verkostoitumisessa, kehitystyössä ja vertaistuen lähteenä. Sen lisäksi, että opettajat käyvät vapaamuotoisia keskusteluita, jakavat vinkkejä ja kysyvät verkostoltaan kysymyksiä, joka päivä käydään myös “ohjatusti” kasvatusaiheisia Twitter-chatteja, näistä yhtenä musiikkikasvatukseen liittyvä #musedchat.

Harmittavasti Suomen aikaa keskellä yötä käytävä tunnin mittainen keskustelu päätyi äänestyksen jälkeen käsittelemään tänä aamuna kysymystä siitä, mitkä ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tärkeimmät musiikkikasvatusinnovaatiot. Pääosin koulujen musiikinopettajista koostuva joukko oli ehkä yllätyksettömästi yhtä mieltä siitä, että nämä liittyvät musiikkiteknologian käyttöön musiikinopetuksessa. Joskin aiheellisesti monet korostivat, että “teknologia” sinänsä ei vielä ole pedagoginen innovaatio, ja että teknologia ei pysty paikkaamaan opettajan ammattitaitoa. Kuitenkin monet omiin kokemuksiinsa vedoten totesivat, että musiikinopetuksessa on siirrytty oppilaslähtöisempään, luovempaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan, pitkälti teknologian käyttöönoton myötä.

Innostavia kokemuksia, ja vaikka itse luin tuon viestivirran vasta jälkikäteen, olen osallistunut muihin vastaaviin chatteihin aiemmin, ja niiden myötä linkittynyt Twitterin kautta kiinnostaviin tyyppeihin. Tukea uusille ideoille ja työlle on saatu ja annettu. Twitter onkin ehkä tärkein yksittäinen työväline oman ammatillisen oppimisverkoston (professional learning network, PLN) luomisessa. Tämä vertaisverkosto ylittää organisaatiorajat ja muodostaa ymmärtävän työyhteisön. Musiikinopettajia on koulussa tyypillisesti yksi tai kaksi, mutta Twitterin ja oman PLN:nsä kautta hän voi olla osa satojen musiikinopettajien “työpaikkaa”.

(Twitterissä viestejä voidaan suodattaa avainsanojen (ns. hashtag) avulla. Twitter-chatissa chattiin lähtettäviin viesteihin lisätään avainsana, esim. #musedchat, ja kun sitten Twitter-lukijaan avaa päivittyvän haun, joka näyttää viestivirrasta vain ne viestit, joissa tuo avainsana esiintyy, voi Twitteriä käyttää kuten mitä tahansa chattia. Bonuksena kuitenkin se, että avoimessa Twitter-ympäristössä viestit leviävät chattihuonetta laajemmalle, ja keskusteluun voi tempautua mukaan ihmisiä, joita ei suljettuun chattiin kukaan olisi älynnyt erikseen kutsua.)

Tutkijan työkalut 1 – Viitetietokannat

Icons

Kirjoitan tässä sarjassa opiskelijan ja tutkijan (tutkija = ikuinen opiskelija) elämää helpottavista uusista työkaluista. Tutkimustiedosta suurin osa löytyy jo verkosta ja sen löytämiseen ja jäsentämiseen on käytettävissä hyviä työkaluja. Samoin tutkijalle tärkeä verkostoituminen onnistuu pitkälti netissä. Tämä ei ole mikään kattava esittely tarjolla olevista systeemeistä, vaan pikemminkin suosittelulista työkaluista, joita itse hyödynnän tai olen kokeillut. Ehkä hieman epäloogisesti aloitan viitetietokannoista, ja annan metodikurssia silmälläpitäen hieman täsmällisempiä käyttöohjeita. Kommentit, vinkit ja omat kokemukset ovat erittäin tervetulleita!

Viitetietokannat: BibDesk ja RefWorks

Tutkimusraportin kirjoittamisessa yksi työläimmistä vaiheista on koota kaikki työssä käytetyt lähteet lähdeluetteloksi. Mikäli tämän haluaa tehdä käsin, on edessä hurja urakka: kaikkien lähdeviitteiden ja lähdeluettelon pitää olla pilkulleen oikein, lisäksi tekstissä olevien viitteiden ja lähdeluettelon on pidettävä yhtä. Ja jos lähdeluettelon luomisen jälkeen tekee tekstiin muutoksia, esimerkiksi lisää tai poistaa viitteitä, täytyy tarkistus tehdä uudestaan. Kandityötä laajemmassa raportissa tämän kaiken vaatima työmäärä muodostuu järjettömäksi, mutta onneksi on järjestelmiä, jotka tekevät tämän työn automaattisesti.

Continue reading