Telepatiaako?

Tänään on uutisoitu sekä YLE:n että Helsingin Sanomien verkkosivuilla tutkimuksesta, jossa juttujen mukaan toteutettiin “telepatiaa käytännössä”. Tutkimuksen oli tehnyt kansainvälinen tutkijaryhmä. Ryhmän jäsenistä monet ovat töissä yrityksissä, jotka valmistavat tässä demonstraatiossa käytettyjä EEG- ja TMS-laitteita.

Demonstraatio on mielenkiintoinen, mutta telepatiaa se ei ole. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan telepatia on informaation siirtoa ihmiseltä toiselle käyttämättä mitään tunnettuja aistikanavia tai fyysistä vuorovaikutusta. Aivosähkökäyrän mittaaminen ja aivojen magneettistimulaatio ovat kuitenkin fyysistä vuorovaikutusta. Näistä kumpikin on aivotutkimuksen vakiokalustoa. Tutkimus, tai ehkä tosiaan oikeammin demonstraatio, ei myöskään kerro meille varsinaisesti mitään uutta aivojen toiminnasta, vaan se käyttää hyväksi varsin tunnettuja mekanismeja. 

Uutisjutuissa on kerrottu, että kokeessa henkilöltä toiselle välitettiin viesti “hei”. Tämä on tavallaan totta, mutta tästä saa helposti väärän kuvan siitä, mitä kokeessa itse asiassa tehtiin: kokeessa ei siirretty “ajatuksia” yksistä aivoista toisiin siinä mielessä kuin arkikielellä tarkoitetaan. Lähettävä henkilö ei siis keskittynyt ajattelemaan “hei”, eikä vastaanottajan päässä syttynyt “hein” sisältävää ajatusta. Itse asiassa tässä systeemissä kumpikaan ei edes tiennyt, mikä lähetettävä viesti oli.

Yllä oleva kuva on peräisin artikkelista, joka on netistä vapaasti ladattavissa. Systeemissä ensin koodattiin lähetettävä viesti bittimuotoon, siis nolliksi ja ykkösiksi. Tässä siis sana “hola” tai “ciao” koodattiin 140 merkkiä pitkäksi nollien ja ykkösten jonoksi. Lähettävä koehenkilö saa siis eteensä tämän listan nollia ja ykkösiä, tai tässä tapauksessa ohjeita siitä, pitääkö hänen kuvitella mielessään liikuttavansa jalkaansa vai kättään. Hän pystyy tällä tavoin ohjaamaan tietokoneen ruudulla olevan Pong-pelin “mailaa”. Jalka vastaa tässä nollaa ja käsi ykköstä.

Lähettäjän aivosähkökäyrää mitataan, ja kun tiedämme, että liikeaivokuori aktivoituu eri tavoin riippuen siitä, liikutammeko (tai kuvittelemme liikuttavamme) kättä vai jalkaa, voidaan näiden kahden ero havaita mitatusta signaalista. Aivosähkökäyrää lukeva tietokoneohjelma täytyy ensin opettaa tunnistamaan ero tämän koehenkilön yksilöllisistä aivovasteista, ja tämän jälkeen voidaan ohjelman avulla, yksi merkki ja yksi käden tai jalan kuviteltu heiluttelu kerrallaan tuottaa tuo sama nollien ja ykkösten sarja, minkä lähettäjä eteensä sai.

Tätä kutsutaan dekoodaamiseksi, eli aivosähkökäyrästä yritetään päätellä, mitä mitattavissa aivoissa tapahtuu. Tätä on tutkittu paljon, ja markkinoillekin on jo tullut näitä brain-computer interface (BCI) tutkimusta hyödyntäviä laitteita mm. peliohjainkäyttöön. Lisäksi on kehitetty paljon sofistikoituneempia järjestelmiä, joilla esim. halvaantuneet voivat oppia kirjoittamaan “ajatuksen voimalla”. Nämäkin perustuvat varsin yksinkertaisiin mekanismeihin kahden erilaisen aktivaation erottamisesta, eivät “ajatuksenlukuun”.

Tässä tutkimuksessa aivovasteista tulkitut nollat ja ykköset lähetettiin sähköpostilla vastaanottajalabraan. Vastaanottajia oli kolme, ja heidän näköaivokuortaan stimuloitiin transkraniaalisella magneettistimulaattorilla (TMS), eli heidän päätään vasten asetettiin kahdeksikon muotoinen kela, johon johdettiin sähkövirtapulsseja, ja näin indusoituva nopeasti muuttuva magneettikenttä sitten stimuloi kelan alla olevia hermosolujoukkoja. TMS on hauska tutkimusmenetelmä, koska siinä voidaan vaikuttaa aivotoimintaan suoraan, ja näin voidaan testata kokeellisesti, minkälainen rooli tietyllä aivokuoren alueella on jossain prosessissa. Riippuen magneettikentän vaihtelun taajuudesta, se joko virkistää tai lamauttaa lyhytaikaisesti kelan alla olevia soluja. TMS-teknologiassa tärkeää on, että stimulaatio voidaan kohdentaa tarkasti. Kokeessa käytettävä kohdennusrobotti on kokeen rahoittajan tuote, ja sitä tämä tutkimuskin osaltaan markkinoi. Tälle kilpailevaa tuotetta muuten valmistaa suomalainen Nextstim, joka on Aallon spin-off. (Minulla ei kuitenkaan ole tähän(kään) firmaan kytköksiä. 🙂 )

TMS:llä voidaan siis aktivoida aivokuoren osia. Liikeaivokuorta aktivoitaessa voidaan saada esimerkiksi peukalot liikkumaan, näköaivokuorta stimuloitaessa taas koehenkilö voi “nähdä” valopisteitä tai kuvioita, eli ns. fosfeeneja. Tässä demonstraatiossa bittivirta lähetettiin vastaanottajan aivoihin juuri tätä jälkimmäistä mekanismia hyödyntämällä, eli kun koehenkilö näki fosfeenin, kyseessä oli ykkönen, kun sitä ei nähty, kyseessä oli nolla. Jokaiselle vastaanottajalle siis etsittiin yksilöllisesti sellainen kelan paikka, jossa kelan kulmaa muuttamalla saatiin stimulaatio aiheuttamaan fosfeeneja tai ei. Kun kaikki 140 bittiä oli lähetetty ja vastaanotettu, voitiin viesti purkaa sanaksi “hola” tai “ciao”. Tässä systeemissä ei siis vastaanottaja eikä lähettäjä tiennyt, mikä viesti oli kyseessä, vaan he ainoastaan operoivat sarjaa kyllä-ei -valintoja. “Hei”-ajatusta ei siirretty aivoista toisiin, vaan lähetysvaiheessa oli kyse kahden eri liikkeen kuvittelemisesta ja vastaanotossa stimulaation aiheuttaman harha-aistimuksen läsnäolon tunnistamisesta. Lähettäjä ja vastaanottaja olivat tässä lähinnä kuin puhelimen osasia, ei niinkään viestijöitä, koska itse viestin kirjoittaminen ja lukeminen tapahtuivat tämän systeemin ulkopuolella.

Uutisjuttu siis antoi tästä sinänsä mielenkiintoisesta tutkimuksesta varsin kummallisen kuvan, viittaamalla lähinnä parapsykologiaan liittyvään telepatia-termiin. Itse artikkeli ei tietenkään mainitse telepatiaa sanallakaan. Se kuvaa, kuten tieteellisen artikkelin pitääkin, tehdyn kokeen täsmällisesti ja arvioi sen tuloksia ja niiden merkitystä kriittisen toiveikkaasti. Telepatiaa ei löydy myöskään niistä englanninkielisistä jutuista, jotka aiheesta näin. Mutta kun YLEn jutussa oli myös Harvard kirjoitettu väärin, on telepatiakin ehkä nopeatempoisen nettiuutismyllyn tuotetta.

Tutkimusmaailmassa, etenkin tiedejournalismissa huomioidaan luonnollisesti sellaiset  tutkimukset, joissa joku tekee jotain ensimmäisenä maailmassa. Siinä mielessä tällä tutkimuksella on oma paikkansa historiassa. Sen osasissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, aivovasteiden dekoodausta tehdään, kuten kirjoittajatkin toteavat, muualla tässä esitettyä nopeammin ja sofistikoituneemmin. Aivojen stimulointi viestien välittämiseksi taas ei ole tyypillistä, koska informaatio saadaan yleensä perille paremmin aistien kautta. Ryhmä on kuitenkin koonnut palaset yhteen ja toteuttanut viestin välityksen brain-to-brain -systeemin avulla, ja siitä heille pisteet.