Korkeakouluvisiota etsimässä

Opetus- ja kulttuuriministeriö on työstänyt kuluneen vuoden aikana visiota korkeakoulujen kehittämissuunnasta. Vision on tarkoitus ulottua vuoteen 2030, ja visiota varten on pidetty seminaareja ja työpajoja, sekä järjestetty kaksi avointa aivoriihtä verkossa. Tänään oli vuorossa lähinnä sidosryhmille tarkoitettu seminaari, jossa esiteltiin jo loppusuoralle kääntyvää visiotyötä ja osin hahmoteltiin jo vision toteuttamisen ensimmäisiä askeleita. Osallistuin seminaariin saatuani kutsun uuden Nuorten tiedeakatemian jäsenenä (tästä lisää myöhemmin…). Tässä muutamia hajanaisia huomioita.

Taustaksi, vision päälinjoista voi lukea lisää täältä.

  1. OKM ja ministeri Grahn-Laasonen ansaitsevat kiitoksen visiotyön avoimuudesta. Vaikka oletettavasti suurin osa korkeakoulujen henkilökunnasta ei ole visioprosessista kuullutkaan, on kaikilla kuitenkin ollut periaatteessa mahdollisuus siihen vaikuttaa. Tämä ei ole tyypillistä valtionhallinnossa, mutta toivottavasti esimerkki rohkaisee vastaavaan jatkossakin, ja toivottavasti jatkossa yhä isompi joukko näihin osallistuu. Avoin konsultaatio on tietysti välttämättömyys siksikin, että syntyvä visio rakentuu vahvasti ajatukselle verkostoista, yhteistyöstä ja entistä joustavammasta toiminnasta. Visiota ei siten voi tehdä, saati toteuttaa vain lainsäädäntöä, hallinnollisia rakenteita ja rahoitusmalleja viilaamalla, vaan se vaatii tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja muiden korkeakoulujen parissa toimivien tahojen toimintaa.
  2. Päivän, ja koko visiotyön iskulause tuntuu olevan “mahdollistava lainsäädäntö”. Käytännössä syksyllä aletaan valmistella uutta lakia, joka kattaisi sekä yliopistot että AMK:t, mutta ilmeisesti normitalkoohenkisesti säätelisi toimintaa vähemmän/joustavammin. Tähän kaivattiin konkretiaa, ja itsekin olen pettynyt, jos tämän yhteisen vision sijaan seuraavat pari vuotta korkeakoulusektorin kehittämispanos suuntautuu vääntöön siitä, luetellaanko uudessa laissa sekä kaikki yliopistot että ammattikorkeakoulut vaiko ei kumpiakaan, jne.
  3. Mukana päivässä oli yllättävän paljon samoja henkilöitä kuin 2000-luvun alussa kun viimeksi osallistuin OKM:n seminaareihin aktiivisesti, silloin SYL:n tai JY:n pinssi rinnassa. Tämä kertoo, että ainakaan jatkuvuuden puute ei korkeakoulusektorin kehittämisessä ole ongelma… Monien sidosryhmien puheenvuorotkin kuulostivat varsin tutuilta… Kuten kansliapäällikkö Anita Lehikoinenkin totesi, hyvä, että opiskelijat ovat aktiivisina prosessissa mukana, tulee ainakin jostain tuoreita ajatuksia. Visiotyössä on ilahduttavasti kuultu innoittajina myös ulkomaisia asiantuntijoita, niin tänäänkin.
  4. Tutkimuksesta ei puhuttu ollenkaan (innovaatioista ja teknologiasta vähän). Keskustelun fokus oli, ehkä keskustelijoiden taustojen vuoksi (tämä oli sidosryhmille, henkilöstöjärjestöille jne. suunnattu seminaari), lainsäädännössä, rakenteissa ja ylipäänsä ylätasolla. Onneksi verkkoaivoriihissä oli niitä fasilitoineen Fountain Parkin tj Janne Jauhiaisen esityksen perusteella kuultu myös puheenvuoroja ns. kentältä. Edelleen kuitenkin valitettavasti korkeakoulupolitiikka on ensisijaisesti koulutuspolitiikkaa, ja tiedepolitiikka ei tässäkään visiotyössä ole näyttänyt saaneen tarvitsemaansa huomiota. Tässä on Nuorten tiedeakatemialle vaikuttamistyön paikka.
  5. Vision päälinjoista (lisää osaajia, uutta osaamista, verkostoja ja yhteistyötä) ollaan kentällä pitkälti samaa mieltä. Keinot ja prosessit vision saavuttamiseksi kuitenkin mietityttävät; devil’s in the details.
  6. Kun tavoitteita tarkastelee tutkijan näkökulmasta, ihmetyttää, miten huippututkimuksen, laadukkaan opetuksen, taitavasti räätälöidyn täydennyskoulutuksen, innovaatiotoiminnan tai verkostoitumisen tavoitteita edistäisi parhaiten lain uudistaminen, rakenteelliset uudistukset tai muu poliittisen ohjauksen viilaus. Mikään näistä ei käsittääkseni ole nytkään suoranaisesti toiminnan kehittämisen esteenä. Kehityksen esteenä sen sijaan on, jos yliopistoissa tutkijoilla ei ole aikaa rakentaa yhteistyöverkostoja esim. yritysmaailman kanssa, tai jos toiminta luutuu paikoilleen esim. siksi, että nuorten tutkijoiden urapolut tukkeutuvat, professorikunta vanhenee, ja henkilökunnan aika palaa laitosfuusioissa ja muussa näyttävässä näennäistyössä.
  7. Japanin Yhteiskunta 5.0 on kiinnostava visio. Olisipa Suomellakin sellainen, edes korkeakouluilla.

 

 

 

Advertisements

Brain Twitter Conference #brainTC

Screen Shot 2017-03-16 at 16.16.49

We are organising the first Twitter conference in neuroscience on the 20th of April! We are very excited about this; it felt like a fun idea, and now as we are putting the event together, we start to see more concretely how cool this event will be! Brain Twitter Conference #brainTC is a “normal” scientific conference, but organised in Twitter, instead of a university lecture hall, a hotel, or an exhibition centre.  Continue reading

Social eMotions Stoassa 24. ja 25. helmikuuta!

To dancers and a cello

Kaksivuotinen tutkimusmatkamme sosiaalisten tunteiden maailmaan on tulossa päätökseen. Projektin huipentumaksi luotu tanssiteos esitettiin viime syksynä Oulussa, ja tällä viikolla se esitetään kaksi kertaa Helsingissä, kulttuurikeskus Stoassa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun esitämme teoksen kunnon teatteritilassa–Oulun esityksemmehän oli Rotuaarilla ulkoilmanäyttämöllä. Stoan black box antaa nyt teokselle kunnolliset puitteet: Jarkon ja Johannan tanssi saa näyttämöllä selkeät kehykset, Ullan ja Iidan musiikki soi tilassa ja ympäröi katsojat, ja iltapäivän aurinko ei tällä kertaa pese Roberton projisointeja näkymättömiin.

Teos on siis duetto kahdelle tanssijalle, kahdelle sellistille ja yhdelle tutkijalle. Teoksessa yleisö pääsee äänestämään koreografian ja musiikin tunteellisen sisällön mobiilisovelluksen kautta. Näin yleisö voi halutessaan asettautua tunnetutkijan rooliin ja nähdä, miten tunteita ilmaistaan ja miten ne tarttuvat ja muuttuvat. Esityksen jälkeisessä yleisökeskustelussa voimme keskustella taiteellista ja tieteellistä otetta yhdistäneestä tutkimuksestamme enemmänkin.

Social eMotions -tanssiteoksen esitykset siis pe 24.2. ja la 25.2. klo 19:00 Kulttuurikeskus Stoassa. Kahden teoksen illassa nähdään myös Johanna Nuutisen hieno sooloteos Hatched.

Esityksiin saa lippuja ovelta sekä Lippupisteestä.

Arts-based research II – reflections

20161102_100540

Yesterday I posted my initial thoughts on arts-based research, the topic of today’s panel discussion. Here are my brief mental notes from the morning’s event–they are a mixed bag since I wasn’t taking notes.
Continue reading

Arts-based research

uwasThere’s a great initiative in Aalto University, called UWAS, or University-Wide Arts Studies. The aim of UWAS is to “offer access to arts-based thinking” to all students at Aalto. UWAS is organising a two-day seminar called U-Create, and I was invited to take part in a panel discussion on “arts-based research”. The panel takes place at 10:45–12:00 on Wednesday 2nd November, and you can watch the livestream or the recording here.

We were sent some initial questions for the panel (which , when I’m writing this, is tomorrow). So, spoiler alert, here’s what I’ll answer!

Continue reading

Social eMotions – the performance

social emotions in Planet SuvilahtiOur Social eMotions project combines science and art, also in that the outcomes are both scientific and artistic. The science part is taking shape, we are writing up a paper on the kinematic analysis, as well as the perceptual experiments. At the same time, the artistic oven has been red hot, as the dance performance has been taking shape.

Our amazing dancers and musicians worked very hard during the first weeks of June to put together this ambitious and novel performance. There is choreographed movement and composed musical material, but the performance is improvised in the sense that the emotional dynamics and emotional contagion will change and mutate the materials. There is a very interesting set of interactions going on, as both dancers influence each other, as do both cellists, and of course the dancers are influenced by the music, and vice versa.

To keep things even more open, the audience will get to vote for the emotions that the performers work on. The audience gets this chance a few times during the performance, and as the full cycle will be performed twice, they can make different choices and thus experiment on emotional processes, using live dancers and musicians!

We already trialled this in an open rehearsal during the Helsinki Day, as a part of “Planet Suvilahti“. As the pic shows, there were a lot of people attending, and we got really nice feedback! Communicating the results of the online vote to performers was done in an old-fashioned way by showing the emotions on pieces of paper. By the actual performance, we’ll figure out a smoother way of doing it, hopefully integrating them to the interactive projections.

There is now also a trailer of the performance, it can be viewed below. The next public showcase of the work will be presented in Duesseldorf during the Tanzmesse on 2nd September, and the premiere will take place in Oulu on the final day of the OuDance Festival (Sunday 18th September). That performance will (weather permitting) be outdoors on the Rotuaari promenade. See you there?

Social eMotions trailer from Jarkko Lehmus on Vimeo.